Piposta vedetty

Valokuvatorstain 122. haaste.

Kevättä ilmassa

Nyt on muutaman päivän ajan ollut jo oikein keväistä - 10 astetta ja tänään jopa auringonpaistetta. Minun harmikseni kevät on tullut fööni-tuulen kanssa. Saan yleensä aina armottoman päänsäryn, niin myös tänään. Jotenkin jaksoin töissä. Matkalla kotiin aurinko häikäisi ja loisti Tonavan kanavassa. Pajunkissojakin näkyi.

Kotona päänsärkylääketta ja tunti lepoa sohvalla. Sitten kuopuksen kanssa kevätvaateostoksille. Hitsi kuinka helppoa ostosten tekeminen on pojan kanssa. Ainakin meillä. Tyttären kanssa menen lauantaina - en usko, että olemme alta tunnin valmiita niin kuin pojan kanssa ;-) Ystävätär soitti ja kutsui täksi illaksi saunaan. Ihanaa, pääsee rentoutumaan ja tekee mun ontolle pääkopallenikin hyvää.

Laiskotuttaa osa II

Ja nyt vasta laiskotuttaakin. Otin nimittäin itseäni niskasta kiinni ja tein kosmeettisen pikasiivouksen... aah ihanaa. Nyt voi laiskotella ja vielä hyvillä mielin ;-)

22 eri tervehdystä

Numerokuvan haastenumero on tällä kertaa kaksikymmentäkaksi. Tällä kertaa mukana tällaisella kuvalla:

Laiskotuttaa

Tytär lähti tyttökaverinsa kanssa elokuviin, samoin siippa kuopuksen ja tämän kaverin kanssa. Minun pitäisi siivota ... en viitsi. Lounas kiinalaisessa ravintolassa ja ruuan kanssa juotu olut ramaisevat ihanasti. Ulkona on harmaa pilvipeite. Minua ei yksinkertaisesti juuri nyt huvita - eihän nuo villakoirat minnekään katoa muutaman tunnin sisällä. Taidan pitää itselleni elokuvailtapäivän kotona.

Kun kulissit romahtavat - Giorni e nuvole

Elsa-vaimo on vihdoinkin saanut toteutettua unelmansa ja saanut tohtorin paperit taidehistorian opinnoistaan. Hänen miehensä Michele järjestää hänelle isot juhlat kotona ystävien kanssa. Kaikki hyvin? Ei. Seuraavana aamuna Michele paljastaa Elsalle, ettei hän enää kahteen kuukauteen ole mennyt töihin. Hänen liikekumppaninsa ovat laittaneet hänet paitsioon ja hän on antanut periksi. Ei firmaa, ei töitä. Sitäkin enemmän laskuja. Hyviin tuloihin tottunut pari ajautuu kriisiin. Asunto pitää myydä. Mitä sanotaan tutuille entäs ainoalle jo aikuisikään ehtineelle tyttärelle? Elsa kohtaa realiteetit nopeasti ja hankkii itselleen töitä Call Centeristä sekä sihteerinä. Unelmastaan restauroida löytämänsä kattofresko hän ei kuitenkaan luovu. Michele rypee itsesäälissä ja hänen on vaikea löytää uutta työpaikkaa. Tunteiden, avioliiton ylä- ja alamäkeä. Ohjaaja Silvio Soldini kuvaa tätä arkipäivän draamaa realistisesti, tarkasti, hellästi. Kulissiksi hän on valinnut kovan Genuan kaupungin, missä tunteille ei tunnu olevan tilaa. Elokuvan loppukohtaus, missä aviopari lojuu lattialla ihailemassa Elsan kattofreskoa antaa aihetta toivoon, takuuta ei kuitenkaan ole. Pidin elokuvasta, vaikka alkuun olinkin hieman pettynyt, että tässä elokuvassa ei ollut elokuvan "Pane e Tulipani" keveyttä, huumoria ja sadunomaisuutta. Olin lähtenyt elokuviin väärin odotuksin. Elokuva kosketti, koska elokuvan päähenkilöiden kohtalo voi tapahtua meille kaikille näinä aikoina milloin vain. Tämä huomio sai minut miettimään, miten itse kohtaisin vastaavan tilanteen. Elokuva kolahti.