Keuhkoparantolassa

Joulu tuli ja meni. Minä nukuin joulun. Flunssa päätti iskeä kunnolla päälle. Nukuin, nukuin, nukuin... 14 tunnin yöunia. En lähtenyt mukaan kylään anoppilaan, vaan nukuin. Väsynyt olo, joka paikan kolotus ja päänsärky ovat ohi. Jäljelle on jäänyt sitkeä yskä. Olo on kuin keuhkoparantolassa. En nyt kuvaile tarkemmin ;-)

Nuhanenän Joulu

No jotenkin sen saattoi arvata, että näinhän tässä käy. Olen vilustunut ja joka paikkaa kolottaa. Ääni on käheänä ja yskä pukkaa päälle. Asperiinilla mennään.
Aavistelin viikonloppuna, että vointini pettää. Sain appelsiineista allergisen reaktion ranteisiin ja käsivarsiin. Muutaman vuoden välein saan tällaisen reaktion. Johtuu joko appelsiinin myrkyistä tai histamiinista. Ihottumaa oli pari päivää ja nyt tuli tämä vilustuminen tilalle.
Kaipaan niin lepoa ja rentoutumista – sitähän tämän minun kroppakin minulle yrittää viestittää.

Joten näissä merkeissä oikein rentouttavaa, mukavaa ja rauhaisaa Joulua kaikille.

Hoitovapaalla

Esikoinen on ollut jo viikon päivät kipeänä. Kunnon flunssa, mutta ei se oikea. Kuumetta, mieletön nuha ja yskä. Lääkärin mukaan keuhkot ovat kuitenkin "puhtaat", joten ei auta muu kuin odottaa parantumista. Vaikka esikoinen on jo 14v., olen kuitenkin ottanut hoitovapaata.
Samaan syssyyn alkoi kuopuskin oireilemaan: lievää lämpöä ja päänsärkyä.
Viime viikolla oli siippa sairaana... Minulla (ei vielä) ole mitään hätää.
Yritän tässäkin tilanteessa ottaa iisisti vaikka minulla onkin paljon töitä työpaikalla odottamassa ja kummallakin lapsella on juuri kuumin koekausi meneillään. Mutta minkäs teet? Jos stressaisin näistä, ei vointi siitä kenelläkään meistä paranisi...
Jouluun on kaksi ja puoli viikkoa aikaa. Minulla ei ole ollenkaan joulufiilistä. Olen tosin jo leiponut pipareita, adventtikranssikin meillä on, ulkona on lunta, punssia ja glögiä olen keittänyt. Joulu-cd:tkin kaivanut esiin... mutta fiilis ei vain tule. Lahjojakaan en ole miettinyt. Tosin ei minun tarvitsekaan, kun siippa tänä vuonna hoitaa kaiken...
Joulumarkkinoilla en ole päässyt käymään (yllä mainituista syistä).
Ääni sisälläni yrittää tsempata minua: Come on, come on - innostu nyt, olethan äiti - joulu on nastaa, kivaa. Ja toinen ääni sanoo, ettei voisi vähempää kiinnostaa - järjetöntä touhua. Joten ehkä saan vielä kipinän tai sitten leikin, että saan kipinän - lasten takia. Kummallinen kaksijakoinen fiilis.

the meaning of life - be true to yourself

Sain tämän ihanan videon eräältä ystävältä sähköpostin kautta. Yes, näin se menee.

pitkästä aikaa muutama rivi

Minulla on edelleenkin kiire ja tuntuu, ettei aika riitä mihinkään. Edes kunnolla lepäämiseen. Marraskuun pimeät illat ja aamut houkuttelevat pitämään lepotaukoja ja jatkamaan unia. Kuitenkin kun priorisoin, niin levolle on tällä hetkellä todella vähän aikaa. Minulta ei tunnu löytyvän aikaa edes kirjoittamiseen blogiin, saatikka valokuvaukseen. Kumpaakin kaipaan todella. Nytkin "nipistän" aikaa muilta hommilta, jotta saan kirjoitettua. Mitä minulle kuuluu? Siis minulle, ihan minulle Paula-itselleni kuuluu hyvää. Nautin elämänvaiheestani, nautin ystäväpiiristäni, nautin kirjoista joita luen, kestän jopa duuniakin aika hyvin ;-)
Sitten, jos ajattelen itseäni suhteessa esim. ihan tähän omaan ydinperheeseeni, niin mieliala hieman lässähtää. Suoraan sanottuna kuopuksen kanssa on tällä hetkellä rankkaa... ja tarvitsen kaikki taitoni ja voimani, jotta pysyn luottavaisena ja jotta jaksan eteenpäin, jotta jaksan kannustaa häntä. Hänellä on osittain massiivisia ongelmia koulussa - eri lukuaineiden kanssa ja sitten varsinkin opettajien kanssa. Hän itse (11v) on sitä mieltä, että tuhlaa vain aikaansa koulussa. Tätä tilannetta nyt pähkäilen, haluanko neuvoja? Joo, sellaisia, missä kaikki osapuolet voittavat. Ettei ketään alisteta. Ettei ketään pakoteta. Että niitä, jotka eivät ole kympin lapsia tuetaan. Haluan kuulla rohkaisevia sanoja siitä, että tässä yhteiskunnassa myös vähän erilaiset pärjäävät. Että kaikilla on mahdollisuus. Kaikki tällaiset neuvot ovat hyvään tarpeeseen. Että näin.
Ja sitten mietin, että kaikella on tarkoituksensa. Tai Beatlesia lainatakseni: let it be. Paula, anna olla, et voi kontrolloida kaikkea. Rentoudu. Irrottaudu emon roolista ja anna vastuu kuopukselle....
Huokaus ja taas pähkäilen. Ehkä viisaus löytyy kummastakin näkökannasta....
Okey, lopetan tällä kertaa. Muut hommat odottavat. Palailen.

harjoittelua

Sain syntymäpäivälahjaksi kauan toivomani järjestelmäkameran. Nyt harjoittelen kaiken maailman toimintoja. En ymmärrä puoltakaan kameran tekniikasta saatikka sanastosta. Onneksi mukana on automatiikka, jotta alkuun päästään.
Kiirettä pitää - töitä, iltamenoja (lasten kouluun, taloyhtiö). En ole ehtinyt kameran kanssa vielä ulos. Eli heti kun pääsen ulkoiluttamaan itseäni ja kameraa, laitan otoksia tänne.