Paluu arkeen loman jälkeen on ollut hieman raju. Viikon poissaolo töistä tuntuu kahden työpäivän jälkeen enemmänkin rasitukselta kuin rentoutumiselta. Töitä on jäänyt niin pahasti rästiin, etten oikein ole tiennyt mistä aloittaa. Joten ekan päivän priorisoin ja tänään sitten jo tein. Kumpanakin päivänä meni ylitöiden puolelle. Jotain taidan tehdä väärin. Tunnen, että on muutoksien aika - en vain vielä tiedä konkreettisesti minkä, miten jne. Se on vain sellainen tunne.
Kuten oli myös se tunne viimeksi kun entinen tuttuni peruutti tapaamisemme. Sain sen kuvan, että syy peruutuksen oli hätävalhe. Tulin siitä jotenkin pettyneeksi. Pettyneeksi sen takia, että olisin mieluummin kuullut oikean syyn. Loppujen lopuksi jokainen meistä tekee omat ratkaisunsa - tuostakin selviää siten olankohautuksella ja blogiin purkautumisella ;-)
Näin viime yönä unta missä otin kahden muun asukkaan kanssa yhteen rappukäytävässä. Kävimme sanaharkkaa - emme suinkaan käsiksi toisiimme. Unessa olin hyvin loukkaantunut ja ahdistunut, syytin toisia oikein olan tokaa erinnäisistä taloyhtiön asioista. Tunsin unessa epätoivoa ja itseni voimattomaksi. Herätessäni olin hämmilläni ja hyväntuulinen - teki terää se vouhkaaminen unessa - näköjään tuonne jonnekin mielen syövereihin oli kasautunut jo aikamoinen kasa kaikkea ahdistavaa. Ihanan puhdistavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti