Puuta, heinää 100. kunniaksi

On tuhat ja kaksi kotiaskaretta, mitkä pitäisi tehdä. Olisi pitänyt aloittaa jo viikkoja sitten. Sitten kuitenkin teen muita juttuja. Ei kiinnosta, kunnes on pakko. Luen mieluummin, oleskelen kaupungilla, laitan ruokaa, mietiskelen, tapaan muita ihmisiä. Kotona teen vain kosmeettisen pikasiivouksen, roinat ja kamat ängen komeroon jne. Huomenna, ylihuomenna, ensi viikolla otan itseäni niskasta kiinni - lupaan itselleni. Ja kun katson kalenteria tiedän, että olisi parempi aloittaa jo tänään. Huokaus. Huomenna ;-)

Workshoppi vain naisille on ohi ja annan sen vielä vaikuttaa näin jälkeenpäin. 10 naista, ikäsauma 20-74 vuotta. Huumoria. Elämänkokemusta. Surua. Nauttimista naisena olemisesta. Avautumista asioista, joita yleensä pidetään tabuina. Oman seksuaalisuuden hyväksyminen ja aistiminen. Omien voimavarojen huomiointi ja hoiva. Alkuvoiman ja sisäisen tulen tunteminen.

Ihana yhteys, ei häpeää. Olen onnellinen, tyytyväinen ja kiitollinen, että minulla oli tilaisuus tähän kokemukseen. Toisaalta olo on haikea ja vähän surullinen kun näitä naisten rundeja ei enää ole.

Yllä mainitsin, että luen. Luen tällä hetkellä Dalai Laman ajatuksia myötätunnosta - pieninä snackseinä koko päivälle jaettuna. Illalla alkaa tapaaminen uuden romaanin kanssa. Carlos Ruiz Zafón'in Tuulen varjo. (Saksaksi Der Schatten des Windes). Tässä linkki Hesarin arvosteluun.