A Touch of Spice

Katsoin tänään iltapäivällä elokuvan A Touch of Spice, saksaksi "Zimt und Koriander" eli kanelia ja korianteria. Kreikkalais-turkkilainen elokuva kertoo mausteilla höystettynä Turkin ja Kreikan lähihistoriasta 1950-luvulta lähtien. Elokuva on aistien juhlaa ja antaa tietämättömälle mielenkiintoisen kuvan Kreikan ja Turkin väleistä. Kyproksen rauhattomuuksien vuoksi kreikkalaisten oli poistuttava (pakkosiirrettiin) Konstantinopelista vuonna 1963 Kreikkaan, vaikkei heillä olisi ollutkaan kontaktia Kreikkaan. Elokuvassa kuvataan erään turkkilais-kreikkalaisen perheen vaiheita noilta päiviltä tähän päivään. Elokuva miellytti minua suuresti. Kohdittain tarina oli satumainen ellei jopa taianomainen. Suosittelen - tosin parasta syödä ennen elokuvan katsomista. Ruuanlaittokohtaukset saavat veden kielelle.

Pikimusta kuilu

"Toisinaan minä inhoan sanoja. Ne ovat valtavan henkisen jäävuoren huippuja ja nythän me kaikki jo tiedämme miten Titanicin kävi. Pikimusta kuilu avautuu sen välillä mitä on olemassa ja mitä sanat yrittävät kuvata. Kaikki ilmiöt yksinkertaistetaan, ne naulataan sanoilla kiinni ja niistä tulee mustavalkoisia, ehdottomia."


Valokuvatorstain 112. haaste on tällä viikolla yllä mainittu katkelma Emma Juslinin romaanista Frida ja Frida (Teos 2008, alk. Frida och Frida, suomentaja Jaana Nikula).

Edellisessä blogitekstissäni laatikko-ajattelusta kuvasin omaa näkemystäni melkein samasta aiheesta.

Laatikkoajattelu ja leima-otsaan-ajattelu

Meillä ihmisillä on tapana analysoida ja kategorisoida toisia ihmisiä. Lajittelemme ihmiset mielessäme eri laatikoihin, painamme leiman otsaan ja arkistoimme. Täten meillä on „tarkka“ kuva kyseisestä henkilöstä ja näin tiedämme missä mennään. Olen huomannut, että tunnettuja kategorioita ovat mm.
Nainen, mies, tyttö, poika, aikuinen, lapsi, lihava, laiha, blondi, ruskeaverikkö, yksinhuoltaja, eronnut, naimisissa, työtön, vanha, nuori, laiska, urheilullinen, uranainen, lapseton, kaunis, ruma, porvari, uskovainen, ateisti, demari, kommunisti, feministi, natsi, rasisti, sovinisti, tummaihoinen, oikeistolainen, rikas, köyhä, omistusasunnon omistaja, vuokratalossa asuja, väkivaltainen, kiltti, valkoihoinen, mustaihoinen, ulkomaalainen jne.
Tätäkin listaa voi jatkaa loputtomiin. Olen miettinyt tätä laatikkoajattelua jo pidemmän aikaa. Nuo yllämainitut leimat – onko niistä enemmän hyötyä kuin haittaa? Ja mitä nämä kategoriat sanovat itse kyseessä olevasta ihmisestä? Blokkaammeko tällä ajattelulla yhteyden toiseen ihmiseen? Olemme ennakkoluuloisia - joko positiivisesti tai negatiivisesti. Liuta sanoja, mitkä toimiessaan subjektiivisena kuvauksena toisesta ihmisestä aiheuttavat mielestäni enemmän haittaa kuin antavat mahdollisuuden päästä aitoon kontaktiin toisen kanssa. Kun olemme enakkoluuloisia emme saa yhteyttä toiseen ihmiseen. Katkaisemme yhteyden siihen, mikä meissä on elävää (alive).

Groovy tree

Matkalla syömään perheen kanssa muutama päivä sitten katseeni eksyi taivaalle. Näin seuraavat oksat ja nappailin muutaman kuvan.

Päässäni näin tuon motiivin jotenkin tällä tavalla. "Hieman" muunneltuna:

Adventin valoja Wienistä

Rotenturmstrasse

Stephansdom

Graben

Kärtnerstrasse

Hotel Imperial

Punssia Taide-Joulutorilla

MUTTA

Jälleen kerran sanaan MUTTA. Tiedostin taas kuinka rasittava tämä sana sinällään on ja vaikutukseltaan aivan mahdoton. Jokainen lause, minkä perään heitetään huolimattomasti mutta-lause menettää oitis sanomansa ja muuttuu mitättömäksi. Esim. "tämä on oikein hyvä aine, mutta ...", "hienoja ajatuksia sinulla, mutta ...", "nätti pusero, mutta ....", "olen kanssasi samaa mieltä, mutta ...", "kiva kun tulitte, mutta ..." jne. Siis listaahan voisi jatkaa loputtomiin. Ketään ei enää kiinnosta ensimmäinen lause vaan mutta-lauseen kritiikki. Se jyrää päälle. Tietenkin käytän itsekin mutta-sanaa. Huomaan kuitenkin aina kun sana eksyy joukkoon ja mietin, että sainko nyt haluamani sanoman perille. Vai pilasinko sen mutta-sanalla. Ja mikäli se mutta-lause on tärkeä - miksi laittaa sen eteen päinvastainen väite? Eikä olisi rehellisempää sanoa suoraan mitä haluaa sanoa?