keskiviikko 10. joulukuuta 2008

Laatikkoajattelu ja leima-otsaan-ajattelu

Meillä ihmisillä on tapana analysoida ja kategorisoida toisia ihmisiä. Lajittelemme ihmiset mielessäme eri laatikoihin, painamme leiman otsaan ja arkistoimme. Täten meillä on „tarkka“ kuva kyseisestä henkilöstä ja näin tiedämme missä mennään. Olen huomannut, että tunnettuja kategorioita ovat mm.
Nainen, mies, tyttö, poika, aikuinen, lapsi, lihava, laiha, blondi, ruskeaverikkö, yksinhuoltaja, eronnut, naimisissa, työtön, vanha, nuori, laiska, urheilullinen, uranainen, lapseton, kaunis, ruma, porvari, uskovainen, ateisti, demari, kommunisti, feministi, natsi, rasisti, sovinisti, tummaihoinen, oikeistolainen, rikas, köyhä, omistusasunnon omistaja, vuokratalossa asuja, väkivaltainen, kiltti, valkoihoinen, mustaihoinen, ulkomaalainen jne.
Tätäkin listaa voi jatkaa loputtomiin. Olen miettinyt tätä laatikkoajattelua jo pidemmän aikaa. Nuo yllämainitut leimat – onko niistä enemmän hyötyä kuin haittaa? Ja mitä nämä kategoriat sanovat itse kyseessä olevasta ihmisestä? Blokkaammeko tällä ajattelulla yhteyden toiseen ihmiseen? Olemme ennakkoluuloisia - joko positiivisesti tai negatiivisesti. Liuta sanoja, mitkä toimiessaan subjektiivisena kuvauksena toisesta ihmisestä aiheuttavat mielestäni enemmän haittaa kuin antavat mahdollisuuden päästä aitoon kontaktiin toisen kanssa. Kun olemme enakkoluuloisia emme saa yhteyttä toiseen ihmiseen. Katkaisemme yhteyden siihen, mikä meissä on elävää (alive).

4 kommenttia:

maria kirjoitti...

Niinpä. Olen aika kyllästynyt ihmisten blokkaamiseen.

Välillä omassa duunissa on hyvä että kaikilla on "virkapuku", ei voi blokata sen mukaan ihmistä mihinkään kategoriaan.

"Joudut" tutustumaan ihmiseen "ennen blokkaamista" ;-)

Anne kirjoitti...

Juu, tämmöinen laatikkoajattelu on tyypillistä. Tiedän, että minut yksinäisenä äitinä Sveitsissä lokeroidaan välittömästi kaikinpuolin epäluotettavaksi sossupummiksi, jossa on pakko olla jotain vikaa, kun ei sillä ole edes miestä. Sitten onkin jo vaikea saada asuntoa, töitä tai luottokorttia.

Anonyymi kirjoitti...

Hieno pohdintaa. Minulla on ollut ystäviä, jotka liian usein tuntuivat määrittelevän ja lokeroivan muita ihmisiä. Lakkasin viihtymästä heidän seurassaan pitkälti tuosta syystä. Minusta ihmisiä ei saisi eikä voikaan "selittää" millään pikadiagnooseilla. Jokainen meistä on niin ainutlaatuinen ja monimutkainen.

Paula kirjoitti...

@anne: sultahan jäi tosta listasta vielä "Ausländer" pois ;-) Kai pääasia on, että itse tietää missä mennään - vaikka välillä tuntuu, että tuulimyllyjä vastaan taistelisi.
@ruska: kiitos sinulle myös kommentista. Ainutlaatuinen ja monimutkainen - ja tässähän piilee se rikkaus, että meitä on moneen lähtöön.
@maria: ihmisiin tutustuminen on aivan ihanaa.