Empatiaa sisäisille susille: Vanillekipferl

sunnuntai 14. joulukuuta 2008

Vanillekipferl

Edellisessä blogitekstissä mainitsemani elokuvan innoittamana leivoin nyt illalla joulukeksejä. Se mitä piparit tarkoittavat suomalaisille ovat "Vanillekipferl" itävaltalaisille. Eli siis vaniljasarvia. Niiden kaveriksi leivoin Zimtstern eli kanelitähtiä. Koko asunnossa tuoksuu vaniljalle ja kanelille. Huumavaa. Kai se joulu nyt sitten pikkuhiljaa saapuu.
Kolmannen adventtisunnuntain kunniaksi maistoimme tietenkin punssin kera uunituoreita keksejä. Hyviä ovat. Kuopus oli ihana. Kysyi, että teemmekö kanssa niitä keksejä, missä on luumuhilloa keskellä? Hän tarkoitti joulutorttuja! Ihan varmasti.

1 kommentti:

maria kirjoitti...: Nam.
Ja tulee ihan joulu fiilis. Juuri tästä ajasta pitää nauttia!; 16. joulukuuta 2008 klo 7.25

Lähetä kommentti

Lempisitaatti

Our deepest fear is not that we are inadequate. Our deepest fear is that we are powerful beyond measure. It is our light, not our darkness, that most frightens us.
We ask ourselves, who am I to be brilliant, gorgeous, talented, and fabulous? Actually, who are you not to be? You are a child of God. Your playing small doesn't serve the world. There's nothing enlightened about shrinking so that other people won't feel insecure around you.
We are all meant to shine, as children do. We are born to make manifest the glory of God that is
within us. It's not just in some of us, it's in veryone. And as we let our own light shine, we unconsciously give other people permission to do the same.
As we are liberated from our own fear, our presence automatically liberates others.
~ Marianne Williamson ~