MUTTA

Jälleen kerran sanaan MUTTA. Tiedostin taas kuinka rasittava tämä sana sinällään on ja vaikutukseltaan aivan mahdoton. Jokainen lause, minkä perään heitetään huolimattomasti mutta-lause menettää oitis sanomansa ja muuttuu mitättömäksi. Esim. "tämä on oikein hyvä aine, mutta ...", "hienoja ajatuksia sinulla, mutta ...", "nätti pusero, mutta ....", "olen kanssasi samaa mieltä, mutta ...", "kiva kun tulitte, mutta ..." jne. Siis listaahan voisi jatkaa loputtomiin. Ketään ei enää kiinnosta ensimmäinen lause vaan mutta-lauseen kritiikki. Se jyrää päälle. Tietenkin käytän itsekin mutta-sanaa. Huomaan kuitenkin aina kun sana eksyy joukkoon ja mietin, että sainko nyt haluamani sanoman perille. Vai pilasinko sen mutta-sanalla. Ja mikäli se mutta-lause on tärkeä - miksi laittaa sen eteen päinvastainen väite? Eikä olisi rehellisempää sanoa suoraan mitä haluaa sanoa?