Kun nainen käy ...

kampaajalla, niin aika usein on muutosten paikka. Raitoja ja fleda aivan lyhyeksi. Kas kummaa, samaan menoon oli ihan pakko vaihtaa blogin ulkoasua;-)

Hyvä fiilis

Heräsin tänään todella aikaisin, kello 7 olin jo toisella puolella kaupunkia vyöhyketerapiassa.
Metromatkalla luin mielenkiintoista kirjaa empatiasta itseään kohtaan ja yht'äkkiä koin aha-elämyksen. Kyyneleitä tuppas silmäkulmiin. Huomasin kuinka rentouduin. Viime päivien, viikkojen jännite, paine, raskas olo koko kropassa hellitti. Muistoja (kipeitäkin) kaukaa nuoruudesta, ajatuksia viime kuukausilta ja vuosilta. Kaikki jollain tavalla kiinni toisissaan. Iso huokaus ja iso annos happea sisään. Helpottaa ja on hyvä fiilis.

Metafora elämästä ja muustakin...It is perfectly all right as it is!

The Rose

When we plant a rose seed in the earth, we notice that it is small,
but we do not criticize it because it is rootless and has no stem.

We treat it as a seed, giving it the water and nourishment required
by a seed.

When it first shoots up out of the earth, we don't condemn it as
immature and underdeveloped; nor do we criticize the buds for not
being open when they appear.

We stand in wonder at the process that is taking place, and we give
the plant the care it needs at each stage of its development. The
rose is a rose from the time it is born until the time it dies. Within
it, at all times, is contained its whole potential. It seems to be
constantly in the process of change; yet at each state, at each
moment, it is perfectly all right as it is.


Timothy Gallwey from "The Inner Game Of Tennis"

vapaalla ja edelleenkin harjoitellaan irtaantumista

Neljä päivää vapaata ja tuntuu luksukselta. Töissä töitä riittää. Paine kasvaa, fuusio lähenee. Ilmapiiri muuttuu kylmemmäksi. Mikäli ilmapiiri muuttaa sietämättömäksi olen valmis lähtemään. Irrottelen itseäni jo pikku hiljaa varmuuden vuoksi. Heinäkuussa fuusio muuttuu todeksi. Heinäkuussa olen ollut kahdeksan vuotta tässä yhtiössä töissä. Tunnen tietynasteista lojaalisuutta työkavereita ja pomoani kohtaan. Kaikella on tosin rajansa.
Vapaa-ajalla olen viime kuukausien aikana ollut menossa ja mukana vaikka missä ja nyt olen huomannut, että tarvitsen tästäkin vapaata. Ei minun tarvitse olla nyt ihan kaikessa mukana. Olen hyvä ottamaan heppoisin perustein vastuuta ja tehtäviä. Hieno strategia sekin, että kuuluu joukkoon ja on olevinaan tärkeä. Pakko laittaa jarrut päälle, kun meinaa vapaa-ajalla burn-outia tulla. Ja jotenkin on tullut tältä keväältä "uusiin ihmisiin tutustuminen"-kiintiö täyteen.

Lähes koko toukokuun täällä tuli vettä, kesäkuu alkoi samalla tavalla. Vettä tulee, on harmaata. Tänään oli vain pilvistä. Sain perheen puhuttua ympäri lähtemään kanssani pyöräilemään ja seuraamaan tulvivaa Tonavaa. Virran kohina ihan mieletöntä.Vesi oli tietenkin likaista. Ei todellakaan kauniin näköistä - onneksi on photoshoppi!

Luonnosta löytyikin mukavempaa valokuvattavaa.

Kotimatkalla ostimme tämän vuoden ensimmäiset mansikat maantiekojusta. Mansikoistakin huomaa, että kesä on myöhässä. Mutta ehtiihän sitä vielä.

ei taida olla ihan eu-direktiivin mukainen mansikka ;-)