the meaning of life - be true to yourself

Sain tämän ihanan videon eräältä ystävältä sähköpostin kautta. Yes, näin se menee.

pitkästä aikaa muutama rivi

Minulla on edelleenkin kiire ja tuntuu, ettei aika riitä mihinkään. Edes kunnolla lepäämiseen. Marraskuun pimeät illat ja aamut houkuttelevat pitämään lepotaukoja ja jatkamaan unia. Kuitenkin kun priorisoin, niin levolle on tällä hetkellä todella vähän aikaa. Minulta ei tunnu löytyvän aikaa edes kirjoittamiseen blogiin, saatikka valokuvaukseen. Kumpaakin kaipaan todella. Nytkin "nipistän" aikaa muilta hommilta, jotta saan kirjoitettua. Mitä minulle kuuluu? Siis minulle, ihan minulle Paula-itselleni kuuluu hyvää. Nautin elämänvaiheestani, nautin ystäväpiiristäni, nautin kirjoista joita luen, kestän jopa duuniakin aika hyvin ;-)
Sitten, jos ajattelen itseäni suhteessa esim. ihan tähän omaan ydinperheeseeni, niin mieliala hieman lässähtää. Suoraan sanottuna kuopuksen kanssa on tällä hetkellä rankkaa... ja tarvitsen kaikki taitoni ja voimani, jotta pysyn luottavaisena ja jotta jaksan eteenpäin, jotta jaksan kannustaa häntä. Hänellä on osittain massiivisia ongelmia koulussa - eri lukuaineiden kanssa ja sitten varsinkin opettajien kanssa. Hän itse (11v) on sitä mieltä, että tuhlaa vain aikaansa koulussa. Tätä tilannetta nyt pähkäilen, haluanko neuvoja? Joo, sellaisia, missä kaikki osapuolet voittavat. Ettei ketään alisteta. Ettei ketään pakoteta. Että niitä, jotka eivät ole kympin lapsia tuetaan. Haluan kuulla rohkaisevia sanoja siitä, että tässä yhteiskunnassa myös vähän erilaiset pärjäävät. Että kaikilla on mahdollisuus. Kaikki tällaiset neuvot ovat hyvään tarpeeseen. Että näin.
Ja sitten mietin, että kaikella on tarkoituksensa. Tai Beatlesia lainatakseni: let it be. Paula, anna olla, et voi kontrolloida kaikkea. Rentoudu. Irrottaudu emon roolista ja anna vastuu kuopukselle....
Huokaus ja taas pähkäilen. Ehkä viisaus löytyy kummastakin näkökannasta....
Okey, lopetan tällä kertaa. Muut hommat odottavat. Palailen.

harjoittelua

Sain syntymäpäivälahjaksi kauan toivomani järjestelmäkameran. Nyt harjoittelen kaiken maailman toimintoja. En ymmärrä puoltakaan kameran tekniikasta saatikka sanastosta. Onneksi mukana on automatiikka, jotta alkuun päästään.
Kiirettä pitää - töitä, iltamenoja (lasten kouluun, taloyhtiö). En ole ehtinyt kameran kanssa vielä ulos. Eli heti kun pääsen ulkoiluttamaan itseäni ja kameraa, laitan otoksia tänne.

Ystävyyskapula

Maria haastoi minut muistelemaan lapsuuttani... 

1. Mitä vastasit pienenä kysymykseen: "Mikä sinusta tulee isona?"

en tiedä, luultavasti taiteilija

2. Mitkä olivat sarjakuvien/piirrettyjen lemppareita?

Asterix ja Obelix, Harald Hirmuinen, Aku Ankan taskukirjat

3. Lempileikkejäsi?

legot, ulkoleikit pihalla ja metsässä, twist, lautapelit

4. Parhaat synttärisi ja miksi?

ei harmainata aavistustakaan, ainakaan ei ole jäänyt traumoja ;-)

5. Mistä urheilusta pidit/harrastit?

harrastin tennistä ja jazztanssia, koulussa pidin pesäpallosta, lentopallosta, luistelusta, uinnista

6. Ensimmäinen musiikki-idolisi?

Sammy Babitzin -> Daa-da Daa-da (Daa-da kiitää alla autostraada, aina kiire kiire jonnekin on, on, on...)

7. Paras joululahjasi/ muu lahjasi, jonka olet saanut?

kirjat olivat paras lahja, sitten muistan että jonain jouluna saimme autoradan

8. Mitä olisit halunnut elämässäsi tehdä, jota et vielä ole tehnyt?

siis elämähän ei vielä ole ohi :-) jokainen päivä eletään täysillä tässä ja nyt



Olen laiska kutsumaan muita mukaan meemeihin, joten se ken haluaa ottaakoon tämän kapulan vastaan.

Code freeze

Duunissa on rankkaa tällä hetkellä. Tuhat ja sata rautaa tulessa. Marraskuun puolivälissä on kauan odotettu code freeze, eli järjestelmän koodia ei saa muuttaa kahteen kuukauteen joulumyynnin takia. Kaikki odottavat ja tahkovat hullun lailla, kunhan vain code freeze tulee, niin sitten saadaan hengähtää. Saa nähdä. Teen lähes joka viikko ylitöitä, vaikka ei paljoa huvita. Kuitenkin tiedän, että kun saan hommat hoidettua alta pois, on helpompi aloittaa seuraava työpäivä. Minua ei huvita ylityöt sen takia, että niistä maksettu korvaus on yhtä tyhjän kanssa. Haluaisin ottaa ylityöt mieluummin vapaina, mutta siihen on aina vain kolme kuukautta aikaa (vuosi jaettu neljään osaan) muuten ne maksetaan. Joten en koskaan saa pidettyä vapaita kokonaan pois. Esim. syyskulla tehdyt ylimääräiset tunnit olisi pitänyt ottaa vapaina syyskuun aikana. Ei onnistunut.

Tällainen code freeze voisi olla hyvä muissakin elämäntilanteissa. Esim. koulussa. Ei olisi kokeita, ei mitään uutta, syvennettäisiin jo olemassa olevaa tietoa ja nautittaisiin elämisestä, harjoiteltaisiin elämän sosiaalista puolta. Lapset ja vanhemmat ja opettajat tietenkin myös voisivat hengähtää.
Tai miten olisi code freeze parisuhteessa? Keskitytään oleelliseen. Sen toimivan osan vaalimiseen ja sen juhlintaan. Ikävempiä puolia voisi jokainen miettiä ihan rauhassa ja niistä saisi puhua ja esittää ratkaisumalleja vasta code freezen (pitkän harkinnan jälkeen) päädyttyä.

Sain kutsun siskon 40v-päiville Suomeen. Tekisi ihan hirveästi mieli ottaa osaan juhliin. Mutta minulla ei ole lomaa, eikä oikein rahaakaan tällä hetkellä. Harmi. Onneksi sisko tietää tilanteeni ja ymmärtää. Kuitenkin tunnen kaipuun sisälläni. Huokaus.

Innsbruckin panoraamaa viime viikolta.

Mutta kaiken huokailun keskellä on mukaviakin fiiliksiä. Ensi viikolla on treenajakoulutuksen 4. osio.

Hih - mikä paradoksi. Ylempänä valittelin työmäärää ja olenkin ensi viikon lomalla. No näinhän tämä menee.