29.2.2008

Tänään kälyni meni kolmannen kerran naimisiin. Toista kertaa ensimmäisen aviomiehensä kanssa. Jatkan viime päivien videolinjaa ja laitan kuvaamaan tätä päivää seuraavan videon. Enemmän tekstiä löytyy mun saksankielisestä blogista.

And the Oscar goes to ... Marion Cotillard

En muista olenko koskaan aikaisemmin pitänyt jollekin näyttelijälle peukkuja Oscar-palkinnon johdosta. Tänä vuonna toivoin palkintoa Marion Cotillardille hänen roolisuorituksestaan Edith Piafina elokuvassa La vie en rose. Marion Cotillard on mahtava. Marion Cotillard on Edith Piaf.
Kaikki tunteet, kärsimykset, ilot - tuntuvat aidoilta ja minä ainakin eläydyin (ehkä liiaksikin) elokuvaan. Olin päiviä elokuvan näkemisen jälkeen ihan turtana, niin mieleenpainuva tarina oli kokonaisuudessaan.

Tässä video elokuvan tekemisestä, äänessä ohjaaja Oliver Dahan ja Marion Cotillard:



Ja nyt ymmärtää myös, miksi tämä filmi sai Oscar-palkinnon parhaasta maskista.

Ja tässä video Oscar-gaalasta, M. Cotillard on ihanan erilainen ja aidosti liikuttunut.


Filmi on mielestäni todella hyvä. Aiva mahtava!

Ei muuta kuin kurssille

Maria haastoi minut kurssimeemiin. Tässä säännöt:"Ideoi 5-10 kurssia, joille haluaisit osallistua ja haasta viisi muuta jatkamaan meemiä. Koska kurssille on kuulemma kivempaa osallistua kavereiden kanssa, ota omalle kurssilistallesi mukaan yksi haastajasi kursseista, jolle haluaisit myös osallistua."

Marian kursseista valitsin tämän:

1) Miten onnistut päivittäisessä vaatehuollossa niin että pysyt järjissäsi

Tässä minun kurssiehdotuksiani.

2) Rentoutumisen alkeet

ammattitaitoisen coachin kanssa harjoittelemme rentoutumista, menemme makuulle patjalle, suljemme silmämme ja olemme tunnin hiljaa.

3) Parisuhteen aakkoset - arjen aallokko 1 ( A-N)

Opimme ymmärtämään puolisoa arjen mainingeissa, käsittelemme tavallisimpia ongelmia kuten esim.
H – hammastahnatuubi (mistä kohtaa saa puristaa),
K – kännykkä (saako toisen kännykkään koskea),
M – muu maa mustikka oma maa mansikka

4) Parisuhteen aakkoset – arjen aallokko 2 (O-Ö)

Jatkamme arjen vuoristoradalla, esim. seuraavat ongelmat ovat sinulle tämän kurssin jälkeen historiaa:

P - pikkujoulut
R – roskien vienti
T – tiskikoneen oikea täyttö
V - kun ottaa päähän

5) Liikunta ja maailmankaikkeuden kauneus

Kuutena lauantai-aamuna tapaaminen Kaivopuistossa, siellä teemme reippaan sauvakävelyn ja tunnemme kuinka maailma ottaa meidät syliinsä. Tämän jälkeen marssimme kauppatorille ja tarjoamme kanssaihmisillemme ilmaisia halauksia.

6) Pidä huivista kiinni äiti, älä minusta!

Aki Kaurismäen elokuvien pohjalta työstämme itsellemme strategian, miten tulla toimeen omien teini-ikäisten kanssa. Tapaaminen Coronassa tiistaisin – pöytä varattuna nimellä Thirsty Tuesday.

Mukaan haastan seuraavat kirjoittajat: annen helvetiasta, überkuulin samin, mean, käpsän kävelyltä, nepotian kirsin

Sunnuntai

On tullut otettua relasti. Ensimmäistä kertaa viikkoihin sain nukuttua univelat pois. Heräsin tosin jo yhdeksän kieppeillä, mutta luin sängyssä vielä puoli yhteentoista - ihanaa luksusta.

Eilen sain vielä tuntea perjantain tunnemyrskyn jälkimaininkeja - tulen niitä tuntemaan luultavasti vielä pitkään. Tunnen itseni. Siskoni soitti Suomesta ja oli ihanaa kun sai puhua ulkopuolisen kanssa. Hän on hyvä kuuntelija - helpotti oloa.

Tänään täällä Wienissä oli vuodenaikaan nähden aikainen kevätpäivä (tosin kun miettii ilmaston lämpenemistä ei lämmin päivä yhtään ihmetytä). Kuitenkin sain siirrettyä ilmastoon liittyvän angstin mielen sopukoihin ja nautin kävelystä uuden Tonavan rannalla. Oli ihanaa istahtaa penkille ja antaa kevätauringon paistaa kasvoille. Juttelutuoki siipan kanssa, lapset juoksevat jossain - rentouttavaa. Tonavan joen kivet ovat sileitä, pyöreitä littanoita - juuri sellaisia sopivia voileipien heittoon:

Nyt aikaisin illalla sain keittiöni verhot valmiiksi. Olen vuosikausia ollut hieman verhoja vastaan, mutta viime kesästä lähtien on verhoista tullut melkein pakkomielle. Tai paremminkin Marimekon kankaista. Se on minulle SE suomalainen juttu täällä. Minusta on kiva erottua muista verhoillani (kun luen omaa tekstiäni, niin ensimmäinen ajatus on että aika sairasta...). Mutta näin se vain on. Nyt kaikissa ikkunoissa on verhot Marimekon kankaista.

Keveyttä keittiöön, pelkkien sälekaihtimien sijasta:

Tai lukuhetki koivujen keskellä:

Kun eräät ystävämme ensimmäisen kerran näkivät nuo Kaiku-verhot, oli heidän ensimmäinen ajatuksensa, että olen ostanut kankaan Ikeasta. Melkein loukkaannuin... ja pidin esitelmän Marimekosta :-)

Tunteiden kunniaksi

Siis tämä päivä oli taasen täynnä ihanan kamalaa tunteiden sateenkaarta. En lähde kuvaamaan tarkemmin, mitä kaikkea on tapahtunut, koska sillä ei sinänsä nyt enää ole merkitystä. Olen kokenut tänään iloa, surua, pelkoa, kyyneleitä, pettymyksiä, suuttumusta, helpotusta, väsymystä, yhteenkuuluvaisuutta, turvallisuutta, luottamusta, läheisyyttä, järkytystä, voimattomuutta, keveyttä, heikkoutta, vahvuutta, rakkautta, epätoivoa ... listaa voisin vielä jatkaa.Viimeisen tunnin aikana olen taasen hiljalleen löytänyt tasapainoni ja tunnen kiitollisuutta kaikista tunteista, joita olen saanut tänään kokea - vaikkei se aina helppoa olekaan.

Baijerilainen reggae-laulaja Hans Söllner kuvaa tätä kiitollisuutta osuvasti biisissään "Loben und Preisen". Mikäli pidät reggaesta ja ymmärrät saksaa, Baijerin murretta tai olet muuten vain kiinnostunut niin katso/kuuntele tämä:

This is divine energy!

Jotain rajaa!

Tällä viikolla valokuvatorstaissa huhuillaan rajojen perään. Tätä kuvaa katsoessani todella välillä toivon, että jokin raja tulisi vastaan. Kuvaa klikkaamalla suurempi kuva:

Paluu arkeen, hätävalhe ja uni

Paluu arkeen loman jälkeen on ollut hieman raju. Viikon poissaolo töistä tuntuu kahden työpäivän jälkeen enemmänkin rasitukselta kuin rentoutumiselta. Töitä on jäänyt niin pahasti rästiin, etten oikein ole tiennyt mistä aloittaa. Joten ekan päivän priorisoin ja tänään sitten jo tein. Kumpanakin päivänä meni ylitöiden puolelle. Jotain taidan tehdä väärin. Tunnen, että on muutoksien aika - en vain vielä tiedä konkreettisesti minkä, miten jne. Se on vain sellainen tunne.

Kuten oli myös se tunne viimeksi kun entinen tuttuni peruutti tapaamisemme. Sain sen kuvan, että syy peruutuksen oli hätävalhe. Tulin siitä jotenkin pettyneeksi. Pettyneeksi sen takia, että olisin mieluummin kuullut oikean syyn. Loppujen lopuksi jokainen meistä tekee omat ratkaisunsa - tuostakin selviää siten olankohautuksella ja blogiin purkautumisella ;-)

Näin viime yönä unta missä otin kahden muun asukkaan kanssa yhteen rappukäytävässä. Kävimme sanaharkkaa - emme suinkaan käsiksi toisiimme. Unessa olin hyvin loukkaantunut ja ahdistunut, syytin toisia oikein olan tokaa erinnäisistä taloyhtiön asioista. Tunsin unessa epätoivoa ja itseni voimattomaksi. Herätessäni olin hämmilläni ja hyväntuulinen - teki terää se vouhkaaminen unessa - näköjään tuonne jonnekin mielen syövereihin oli kasautunut jo aikamoinen kasa kaikkea ahdistavaa. Ihanan puhdistavaa.

Terveisiä Suomesta

Suomen loma on takana päin. Säät eivät meitä suosineet, mutta osasimme kuitenkin lasten kanssa nauttia lomastamme. Heille tärkeää oli serkkujen ja isovanhempien tapaaminen. Minä nautin saunomisesta, sukulaisten tapaamisesta ja Helsingissä pyörimisestä siskoni kanssa.

Ohessa muutamia kuvia lomaltani ja tilanteista, jotka jäivät mieleen. Aforismia metroasemalla:



Ihana näky. Hyvä fiilis. Mannerheimintie iltavalaistuksessa Kiasmasta päin tullessa:

Julisteita Helsingin baareista. Ikimuistoinen Matti Pellonpää mielestäni Helsingin parhaassa baarissa eli Coronassa:

Tai sitten anarkiaa a'la Johnny Cash Cafe Loose'ssa (mikä oli aikamoinen pettymys - siis baari ei Cash'in anarkia):

Tai sitten auringon nousu Pajulahdessa, kuten huomaatte lunta on niukasti:

Rakastan koivuja. Nämä nuoret koivut talvella oli pakko kuvata:

Tai sitten lapsieni mielenkiinnon kohde: Jää kalliossa. Äiti! Ota kuva - tämä on niin kaunista:

Tuota kalliokuvaa nauroin mielessäni. Siis näkyhän on suomalaiselle ihan tavallinen talvella - ei siinä mitään erikoista. Lapseni kuitenkin olivat eri mieltä. Ihanan virkistävää saada eri näkökulma.

Lomalla

Olen lomalla lasten kanssa Suomessa ja tarkoitus on lähteä hiihtämään. Toivottavasti löydämme lunta. Blogin päivitys ja reportaasi sitten loman jälkeen.

Näin minä kuvaan historiaa ...

Valokuvatorstain tämän viikon haastesana on historia ja kysymys, miten kuvaat historiaa. Minä esim. näin:

Vielä kaksi yötä lomaan ...

Fasching eli karnevaali tuli ja meni. Kaksi yötä ja sitten lennän lasten kanssa Suomeen lomalle. Töissä pitää paahtaa loppuun saakka ja olen onnellinen kun perjantaina vihdoinkin istun lentokoneessa. Olen viime päivinä pessyt pyykkiä, aloittanut pakkaamisen ja käynyt päässäni läpi, mitä kaikkea pitää ottaa mukaan. En pidä pakkaamisesta ja yleensä pakkaan aivan liikaa vaatteita mukaan. No kyllä se tästä. Tänään vain lyhyt pikapäivitys. Sain juuri tehtyä tyttärelle ja hänen kaverilleen ruuan huomiseksi valmiiksi. Heillä on vapaata koulusta ja viettävät päivän meillä. Minä lähden tästä nyt koisimaan - huomenna on aikainen herätys, kun pitää olla klo 7 toimistolla.
Ohessa kuva Fasching-Krapfen'eista eli karnevaalimunkeista. Suurta herkkua eilen, tänäänhän alkoi paaston aika pääsisäiseen saakka.

Brian rocks!!!

Tästä tuli juuri äsken niin hyvä mieli, että on ihan pakko laittaa tämä video tänne blogiin:

Lemmikkikaupan tytöt

Luin eilen loppuun Anja Snellmanin kirjan "Lemmikkikaupan tytöt". Olen aina pitänyt Snellmanin tyylistä ja tavasta kirjoittaa. Tälläkin kertaa pääsin nopeasti jyvälle kirjan tarinasta sekä eri kertojien näkemyksistä tapahtuneesta. Kirja kertoo teini-ikäisen tytön katoamisesta, lapsipornosta ja -prostituutiosta. Tarina sisältöineen on rankkaa lueattavaa. Pelotti lukea eteenpäin - haluanko oikeasti tietää mitä on tapahtunut? Naisena, äitinä, tämän yhteiskunnan jäsenenä kirja sai minut hyvin mietteliääksi teemoista kuten vanhempien vastuu, lapsen autonomia, netti, ihmiskauppa, naisen asema tänä päivänä kun porno on osa arkea sekä vielä salonkikelpoista. Kirjaa ei voi olla lukematta ilman tuntoja - ikäviäkin.
Tässä linkki Anja Snellmanin haastatteluun sekä hesarin kirjakritiikki.