Sinisen hetken kuiske

Valokuvatorstain tämänkertainen haastesana on kuiske.

Kiirettä ja hellettä

Kesäkuun viimeisiä päiviä vietetään ja pikkuhiljaa alkaa näkymään valoa tunnelin päässä. Eli lasten loma on lähellä. Lapset lähtevät ensimmäistä kertaa leirille ja se on saanut minun stressitasoni monen muun asian lisäksi korkeaksi. Kahdelle lapselle kolmen viikon kamojen pakkaaminen ei ollutkaan ihan helppo juttu. No olen saanut homman jollain lailla hanskaan ja logistiset ongelmat setvittyä (onko tarpeeksi alkkareita, sukkia ja t-paitoja kolmeksi viikoksi...). Helteet ovat tehneet pakkamisesta piinaa. 32° painostava kuumuus on laittanut muutenkin kireät hermoni entistä kireämmälle. Mieluummin köllöttäisin rannalla kuin pakkaan matkatavaroita. Kaikenmaailman tapahtumat ovat täyttäneet iltoja. Tapahtumia, mitkä pitää ehdottomasti järjestää ja pitää ennen kesälomien alkua. Olen joutunut edustamaan tai hyvän hengen nimissä joutunut olemaan mukana . En pidä edustustapahtumista. Olen kyllä rajoittanut osallistumistani - vielä koittaa se päivä, kun en osallistu enää ollenkaan ;-)
Töissä riesana on uusi kolleega. Ihan mukava tyyppi. Omien töiden ohella pitäisi auttaa ja opastaa. Ottaa päähän, kun ei huvita. Haluaisin keskittyä omiin hommiin ja olla tekemättä lisätunteja. Ensi viikolla aloittaa toinen uusi kolleega.
Mutta onneksi on kivaakin kerrottavaa. Meillä oli viime viikonloppuna ( ja tulevana uudestaan) vieraita Suomesta ja meillä oli oikein mukavaa. Kesäkuun ehdoton kohokohta koko meidän perheelle! Vietimme mukavia päiviä viime viikonloppuna. Ohjelmassa oli vaeltamista; visiitti viinitarhassa ja viinijuhlilla; käynti huvipuistossa; tutustumista jalkapallon sekoittamaan Wieniin sekä tietenkin syömistä ja juomista (yllin kyllin). Uimassakin kävimme ja minäkin sain vihdoin heitettyä talviturkin pois (siis näillä helteillä pakko). Paljon tuli juteltua ja naurettua. Naurukohtaus meidän paikallisessa pizzeriassa jää varmasti kaikkien mieleen. En muista milloinka olisin viimeksi nauranut niin hervottomasti. Ihanaa.

Sattuma

Valokuvatorstain haastesana tällä kertaa sattuma.


Boheemielämää Wienissä Burgtheaterissa. Sattumalta huomattu ja räpsätty pari viikkoa sitten.

EM-fiiliksiä ennen Itävalta-Kroatia peliä

Käytiin perheen kanssa kaupungilla tsekkaamassa EM-futiksen fanialue ja muutenkin nuuhkimassa EM-fiiliksiä ennen tämän illan Itävalta-Kroatia matsia. Meno oli jo iltapäivällä aikamoista ja matsia on ihan kiva katsoa kotona omalla sohvalla :-) Suurin osa faneista on ihan rauhallista porukkaa, mutta sitten on myöskin niitä, joista ei koskaa tiedä.
Tässä kuvia iltapäivältä.

Itävaltalaisia faneja fanialueella.

Kroatialaiset fanit ovat vallanneet Wienin keskustan.

Kroatia-Itävalta - me ollaan kavereita.

Fanialueen virallinen EM-olut eli Carlsberg - ei ollut hyvää.

Onneksi kotona saa hyvää epävirallista faniolutta :-))

Röyhkeät ja villit pojat

Kuopuksella oli tällä viikolla synttärit, 9v. Hyvä tunne. Oman tiensä kulkija, mukava ja sosiaalinen tyyppi. Nytkin ulkona kavereitten kanssa. Perjantaina oli juhlat kavereille ja huomasin, että poikani piti huolta harmoniasta kavereitten kesken, ettei vaan tule riitaa turhasta juhlapäivänä. Hänelle siis oli tärkeää, että kaikille jää hyvä mieli juhlista ja että on hauskaa. Ja pojilla oli hauskaa, annoin heidän itse päättää miten juhlivat - minä pysyttelin taka-alalla. Ei ohjelmaa siis minun puolelta. Ja kun pojat saivat itse päättää, oli ohjelmassa jalkapalloa ja pleikkaria. No problem.
Lähes samat pojat ovat iltapäivisin koulun jälkeen yhdessä myös iltapäivä-kerhossa. Siellä uudella ryhmänvetäjällä on ongelma poikien suhteen. He ovat liian villejä, eivätkä tottele. Koko aika on jotain voimien mittailua - siis vetäjän mielestä. Minulta hän kysyi, että olenko huomannut poikani käytöksessä myös (!?) kotona röyhkeää vastaansanomista ja aggressiviisuutta.... Vastaukseni oli kielteinen. Kun kysyin, mistä vetäjän yhteenveto poikani luonteesta johtuu ja voiko hän kertoa minulle jonkin konkreettisen tilanteen, jotta ymmärtäisin paremmin mistä on kyse, oli hänen vastauksensa, että ei hän voi koko aikaa vahtia 25 lasta ja että se nyt on hänen yleiskuvansa pojastani. Tunsin kuinka kiukku alkoi kasvaa sisälläni. Tuttu tilanne jo monen vuoden varrelta. Kun aikuiset/pedagoogit eivät kohtele lapsia kunnioittaen on yleensä lasten käytös kasvattajia kohtaan samaa (epäkunnioittavaa) tasoa - sitä saa mitä tilaa. Sanoin vetäjälle, että en suostu kommentoimaan hänen arvostelujaan ja että voin ottaa kantaa vasta, kun on jokin konkreettinen tilanne, mistä puhua ja lisäksi poikani paikalla. Tähän ohjaaja vastasi, että esim. samana päivänä poikani oli haukkunut erästä samanikäistä pulleahkoa tyttöä. Kun kysyin, mitä tyttö oli sanonut tai tehnyt - ei ohjaaja tiennyt sitä, koska oli tullut vasta paikalle kun poikani oli äänessä. Vetäjä jatkoi, että poikani ei ollut suostunut pyytämään anteeksi ja oli sitten leikkinyt uhria. En meinannut uskoa korviani. Pyysin poikani leikkimästä paikalle ja hän oli todella murtuneen oloinen ja sanoi suomeksi, että äiti mennään kotiin, ohjaaja valehtelee.... Pyysin poikaani sanomaan saman saksaksi, mutta tietenkin hän sanoi vain, että mennään kotiin. Sanoin ohjaajalle, että puhumme tapahtuneesta kotona ja palaan asiaan.
Kotona sain sitten kuulla hieman erilaisen tarinan. Sain lohduttaa itkevää poikaani monta minuuttia ennen kuin hän alkoi kertoa. Lasten välille oli tullut sananharkkaa ja kumpikin oli haukkunut toista. Ohjaaja oli tullut väliin ja vaatinut poikaani pyytämään anteeksi. Hän oli kieltäytynt ja olisi halunnut kertoa oman näkemyksensä riidasta. Tätä hän ei saanut tehdä ja hänelle nousivat omien sanojen mukaan kiukun kyyneleet silmiin. Tätä ohjaaja oli kutsunut uhri-käyttäytymiseksi ja sanonut pojalleni, että hänen ei tarvitse luulla, että kyynelehtimällä hän pääsee asiasta helpommalla.... Puhuimme poikani kanssa tilanteesta ja kun hän oli saanut tarpeeksi myötätuntoa omille tunteilleen oli hän valmis tuntemaan empatiaa tyttöä kohtaan. Mutta ei vielä vetäjää kohtaan. Seuraavana päivänä lapset sopivat riidan keskenään ja minä otin ohjaajan käyttäytymisen puheeksi iltapäiväkerhon nykyisen johtajan, joka samalla on tuuraja kerhossa (ja entinen ryhmän vakituinen vetäjä), kanssa. Poikani kertomuksen jälkeen olin todella surullinen tapahtuneesta ja tunsin kuinka huoli nousi sisälläni. Huoli siitä, että ilmapiiri kerhossa muuttuu huonompaan suuntaan ohjaajan käyttäytymisen takia. Kerroin kuinka tärkeitä tarpeita kunnioitus, luottamus ja rehellisyys ovat myös lapsille - ja kuinka huolestunut olen siitä, että pojallani ei ainakaan tällä hetkellä ole luottamusta ryhmän vetäjään. Ja pyysin, että aikuiset lopettaisivat syyllistämisen ja leimaamisen - ihan sama kenen lapsi on kysessä (ja mikä sukupuoli). Tietenkään asia ei ollut tällä selvä,vaan johtaja kutsui minut puhuman asiasta uudestaan maanantaina (siis huomenna), kun myös toinen ohjaaja on paikalla.
Tämän asian osittainen "purkaminen" tänne on osa valmistautumistani huomiseen keskusteluun. Haluan olla selvillä omista tuntemuksistani ja odotuksistani. Haluan, että poikani käy mielellään iltapäiväkerhossa - niin kuin ennen. Haluan, että hänen sosiaaliset taitonsa kehittyvät. Haluan, että hän saa myös sanoa mielipiteensä (loukkaamatta muita) riippumatta siitä onko hän lapsi vai aikuinen. Haluan, että hän saa liikkua silloin kun on liikkumisen tarve ja olla myöskin villi (vaarantamatta itseään tai muita). Haluan, että häntä ei rangaista/alisteta. Haluan, että jokainen lapsi huomioidaan olkoon tyttö tai poika. Ja minä haluan, että poikani on tyytyväinen ja hyvässä hoidossa iltapäivisin, kun olen vielä töissä. Se helpottaa paljon minun päivääni.

Inhimillinen tekijä

Valokuvatorstain 93. haaste on "inhimillinen tekijä". Mielikuvitus on mielestäni hyvin inhimillinen tekijä. Mielikuvitukseni väritti yllä olevan motiivin luonnosta.

Futis tulee ja futis ....

lamaannuttaa koko kaupungin. Enää neljä päivää ja sitten jalkapallon EM-kisat alkavat Sveitsissä ja Itävallassa. Wienissähän on aina turisteja ja pikku hiljaa alan aavistamaan mitä tuleman pitää. Nyt jo alkuviikosta kaupungilla liikkuu monenkirjavaa jalkapallofania. Itävaltalaisetkin saavat osallistua toisena isäntämaana. Monta autoa on jo liputettu ja toiveet ovat korkealla. Itse löin eilen vetoa Euroopan mestarista. Finaalissa ovat Italia-Saksa. Tosin kun annoin veikkaukseni oli Cannavaro vielä kunnossa.... eli nyt menee tiukoille, jotta Italia voittaa.
No peliähän veikkauskin vain on.
Tässä UEFA:n virallinen kisabiisi. Ihan hauska kesärallatus, jonka mukana on hauska heilutella lanteita ;-)