We have both - country and western

Tämä biisi on niin hyvä, että minun on pakko laittaa se tänne talteen. Johnny Cashin Cover-versio biisistä Rusty Cage:


"I'm gonna break, I'm gonna break my, gonna break my rusty cage and RUN.

Silta nykyaikaan

Valokuvatorstain tämän viikon inspiksenä on Keltainen kuu -blogin Elviksen ottama valokuva, jonka nimi on Silta nykyaikaan. Vastaan Elviksen kuvaan omalla valokuvalla:



Kuva on otettu kännykällä tänään aamulla. Istuin bussissa matkalla Tonavan yli. Valokuvaamani silta on tällä hetkellä suljettu, koska sitä kunnostetaan metroa varten. Kahden vuoden kulutta eli 2010 tuosta huristaa (vihdoinkin) metro Transadanubiaan (Tonavan toiselle puolelle).



Paljonsanovan sillan löysin myös Steyr'ista. Laitoin kuvia muutama päivä sitten tänne blogiin.

Silta nykyaikaan voisi olla myös kommunikaatio ihmisten välillä.

WORDS BECOME BRIDGES

Paulin arkea

Väsyttää! Eilen tuli vietettyä perinteistä naisten iltaa. On se niin kivaa, MUTTA. Mieleltäni tunnen olevani välillä kuin nuori tyttö. Hauskanpito ja jutut ovat sen mukaisia. Valitettavasti kroppa ei jaksa enää mukana. Vaikka lähdin ennen klo 23 kotia päin olin aamulla aivan poikki. Tuntui kuin olisin 100 vuotta vanha. No - selvisin päivästä. Selvisin jopa ostosreissusta Ikeaan - onneksi oli ostoslista valmiina. Tuli hankittua olohuoneeseen uudet verhot. Marimekon kaiku on pakko laittaa vähäksi aikaa varastoon. Uudet verhot pitää lyhentää ja pidikkeet laittaa paikoilleen. Siinäpä hyvä homma perjantai-illaksi.
Huomenna lähdemme tuttujen luokse maalle. Ohjelmassa hyvää seuraa, ruokaa, juomaa ja pelejä - varsinkin ristiseiskaa (olemme kaikki aivan koukussa tähän korttipeliin).
Mukavaa viikonloppua kaikille.

Suomalainen nuorallatanssi

Tämänkertainen haaste valokuvatorstaissa on Desmond Bagley'n teoksen The Tightrope Men suomenkielinen nimi Suomalainen nuorallatanssi. Olen tässä muutaman päivän miettinyt haastetta ja tehtävä on tuntunut älyttömän vaikealta. Sitten minulle muistui viime kesältä Suomessa ottamani valokuvat mieleen. Elokuun illan hämärtyessä humala on kietoutunut lempeään tanssiin nuoran kanssa:

Ja mielikuvitus lähti laukkaamaan. Jos ajatellaan sitä romaanin sisältöä: Kirjan päähenkiö, Giles Denison, herää itselleen täysin tuntemattomassa paikassa eikä kauhukseen tunnista kasvojaan kylpyhuoneen peilistä... Siitä alkaa seikkailu, jossa liikutaan Norjassa, Suomessa ja Iso-Britanniassa. Seuraava paikka voisi olla aika hyvä seikkailupaikaksi:

Syksyinen tervehdys

Käväisimme viime viikonloppuna myöskin kaupungissa Steyr, ylä-Itävallassa. Nätti vanhakaupunki. Ilma oli utuinen ja hyvin syksyinen. Ihmiset olivät äärettömän ystävällisiä ja meille jäi hieno fiilis kaupungista.

Työmuseo:

Sanat muuttuvat silloiksi:

ihanaa hidasta virtausta:

veden äärellä:

I "lost" my heart in Steyr:

Mieleenpainuva sisäpiha:

Villiä viiniä syksyn väreissä:

Promenade:

Mieleenpainuva muistomerkki:

Hauska tonttupatsas:

Näkymää Lambergin linnan panoraama-reitiltä:

Ei koskaan enää!

Olimme viime viikonloppuna tutustumassa Mauthausenin keskitysleiriin ja siellä olevaan Memorial Centeriin. Vierailu herätti minussa monia ajatuksia ja jätti jälkensä syvälle sisimpääni.

Kaiken sen ymmärtäminen mitä vangit saivat kokea ja nähdä, kuten tuska, kipu, alistus, nälkä, kuolemanpelko ja jokapäiväinen kohtalotovereitten kuolema, on vaikeata. Puhumattakaan siitä, että kuinka on mahdollista, että ihminen kohtelee toista ihmistä niin alentuvasti ja ihmisarvoa loukaten kuin natsit kohtelivat vankejaan. Olen äärettömän kiitollinen ja tunnen nöyryyttä siitä, että minulla on sananvapaus ja että saan elää vapaassa Euroopassa. Tässä muutamia kuvia, annan niiden puhua puolestani (klikkaamalla kuvat suurentuvat):

Mikään ei ole vaikeampaa ja mikään ei vaadi enempää luonnetta kuin olla avoimessa vastavirrassa oman aikansa kanssa ja sanoa kovaan ääneen: EI! -Tucholsky-

Maamerkkejä

Valokuvatorstain 105. haaste on jatkaa Ian Brittonin ottamasta oheisesta kuvasta. Kuva on Freefoto.com -sivuston kuvapankissa. Kuva on Creative Commons -lisenssin alainen.

Goonhilly Satellite Earth Station Englannissa vuodesta 1962

Sahapukki suomalaisessa metsässä ehkä parinkymmenen vuoden takaa:

Eriävä mielipide Jenkkilästä

Löysin eilen todella hyvän blogin. Blogin kirjoittajat ovat kaksi naista Texasista, kumpikin yli 80v. Toisella heistä - Helenillä - on paljon sanottavaa ja hän sanoo mielipiteensä suoraan. Esimerkiksi miksi republikaanien varapresidenttiehdokas ei ole hyvä valinta naisille. Eikä myöskään tulevaisuuden roolimalli naisille Amerikassa saatikka muualla maailmassa.
Blogi on virkistävä ja ajatuksia herättävä. On piristävää lukea erilainen mielipide meedian uutisointiin USA:n presidentinvaalista . Käykää katsomassa.

Kiltti

Valokuvatorstain 104. haastesana on kiltti.... vaikea tehtävä. Mitä itse asiassa on kiltteys ja onko kiltteys terveellistä? Ehkä silloin kun sen motiivina ei ole pelko, häpeä, syyllisyys tai palkitseminen.
Tämän tasa-arvo-julisteen mukaan kiltti mies voisi olla tämän näköinen:




Julisteessa sanotaan: Koskaan ei ole liian aikaista edes vähäiselle tasa-arvolle.

Teepussin mietelause tälle päivälle

-Rakkaus ja myötätunto ovat elämän ankkureita-

Toiset ennustavat tulevaisuutta kahvinporoista. Minä viisastun teepusseista :-)

Vuosi kulunut, welcome autumn

Noin vuosi sitten aloitin tämän blogin pitämisen ja tästä on tullut ihan mukava harrastus. Välillä olen erittäinen aktiivinen kirjoittajaja ja sitten on taasen niitä kausia jolloin ei viitsi. Hyvä näin. Lähtökohtanani oli selventää ajatuksiani äidinkielelläni. Olen saanut kontaktin takaisin Suomen kieleen. Saksankielistä blogia en sitten jaksanutkaan pitää kuin muutaman kuukauden - tulee puhuttua, luettua ja vaihdettua ajatuksia saksaksi ihan tarpeeksi muutenkin. Tämä blogin pitäminen on auttanut minua löytämään myös uudestaan valokuvauksen. Kamera tai kamerakänny kulkee mukanani päivittäin.

Syksy on minulle mieluisin vuodenaika. Olin viime viikonloppuna seminaarissa Salzburgin lähellä. Syksy hieman vielä odottelee itseään, tässä kuva-antia: tietenkin metsää (vielä vihreää), kuivunutta maissia, omenien metamorfoosia, rypsipeltoa. Pidän valon ja varjojen leikistä.

Äitien salainen kerho

Luin vähän aikaa sitten loistavan kirjan. Joanne Fedler’in The Secret Mother’s Club. Kirja kertoo kahdeksan naisen, äidin yhteisestä illasta. Illasta ilman lapsia ja miehiä. Tarjolla on paljon herkullista ruokaa ja väkeviä juomia. Romaani perustuu tositarinoihin. Illan mittaan tulee keskusteltua vaikka mistä: lapsista, miehistä, seksistä, ylikiloista, urasta, rakkaudesta, väkivallasta, omista ja muiden tarpeista, mikä on normaalia, missä menee rajat jne. Jokaisella on oma näkemyksensä asioihin ja jokainen kuulee jotain uutta. Ennakkoluuloja tulee esiin ja paikkapaikoin niistä päästään jopa eroon. Mitä tapahtuu kun kuva, minkä olemme luoneet toisesta henkilöstä ei pidäkään paikkansa? Kun toinen ihminen avautuu kaikessa haavoittuvuudessaan? Juuri nämä ajatukset kiinnostavat minua ja ja kuuluvat jokapäiväiseen elämäämme. Kirja sekä viihdyttää että laittaa mietteliääksi. Suosittelen.