Empatiaa sisäisille susille: Ei mitään ihmeempää

sunnuntai 10. tammikuuta 2010

Ei mitään ihmeempää

Arki ähti taas rullaamaan ja sen mukana tulee kaikenlaista pientä kommervinkkiä. Ei enempää kuitenkaan niistä ;-)
Minulle lasku arkeen ei tullut kovana, kun kerran jo olin välipäivät töitä. Koulussa alkaa tämän lukuvuoden loppurutistus ennen hiihtolomia. Hiihtoloman lapset viettävät "perinteisesti" isovanhempien luona Suomessa. Minä ja siippa tehdään töitä.
Talvi ja lumi saapui Wieniin ja sen mukana tietty rauhallisuus joulun hässäkän jälkeen.
Olen ottanut viikonlopun rennosti, lukenut ja lököillyt. Ulkona kävin tekemässä pitkän kävelylenkin ja se teki hyvää. Kamerakin oli matkassa mukana.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Lempisitaatti

Our deepest fear is not that we are inadequate. Our deepest fear is that we are powerful beyond measure. It is our light, not our darkness, that most frightens us.
We ask ourselves, who am I to be brilliant, gorgeous, talented, and fabulous? Actually, who are you not to be? You are a child of God. Your playing small doesn't serve the world. There's nothing enlightened about shrinking so that other people won't feel insecure around you.
We are all meant to shine, as children do. We are born to make manifest the glory of God that is
within us. It's not just in some of us, it's in veryone. And as we let our own light shine, we unconsciously give other people permission to do the same.
As we are liberated from our own fear, our presence automatically liberates others.
~ Marianne Williamson ~