Empatiaa sisäisille susille: Keuhkoparantolassa

tiistai 28. joulukuuta 2010

Keuhkoparantolassa

Joulu tuli ja meni. Minä nukuin joulun. Flunssa päätti iskeä kunnolla päälle. Nukuin, nukuin, nukuin... 14 tunnin yöunia. En lähtenyt mukaan kylään anoppilaan, vaan nukuin. Väsynyt olo, joka paikan kolotus ja päänsärky ovat ohi. Jäljelle on jäänyt sitkeä yskä. Olo on kuin keuhkoparantolassa. En nyt kuvaile tarkemmin ;-)

2 kommenttia:

Famu falsetissa kirjoitti...: Pikaista paranemista ja hyvää alkanutta vuotta!; 1. tammikuuta 2011 klo 20.37
Paula kirjoitti...: Kiitos! Olo on jo parempi. Sinulle myös kaikkea hyvää vuodelle 2011.; 3. tammikuuta 2011 klo 11.43

Lähetä kommentti

Lempisitaatti

Our deepest fear is not that we are inadequate. Our deepest fear is that we are powerful beyond measure. It is our light, not our darkness, that most frightens us.
We ask ourselves, who am I to be brilliant, gorgeous, talented, and fabulous? Actually, who are you not to be? You are a child of God. Your playing small doesn't serve the world. There's nothing enlightened about shrinking so that other people won't feel insecure around you.
We are all meant to shine, as children do. We are born to make manifest the glory of God that is
within us. It's not just in some of us, it's in veryone. And as we let our own light shine, we unconsciously give other people permission to do the same.
As we are liberated from our own fear, our presence automatically liberates others.
~ Marianne Williamson ~