Kursiivinen melankolia

Valokuvatorstain teemana tällä kertaa kursiivinen melankolia. Aihetta ajatellessani katseeni eksyi toimiston ikkunasta ulos ja vastaus löytyi. Vastapäinen talo on niin harmaa ja eloton. Tästähän voisi vaikka masentua. Köynnöskasvit sentään jatkavat matkaansa kursiivisesti seiniä pitkin.

Kivet

Viime valokuvatorstain (20.09.2007) teemana on kivet. Laitan tämän kuvan vielä äkkiä mukaan. Kuva on tasan kaksi vuotta vanha, lapset tekivät kivimosaaikkeja:

Takaisin juurille

Kaksi viikkoa sitten "eksyin" kirjakauppaan ostamaan miehelleni yllätyslahjaa (Carlos Ruis Zafon'in kirja ) ja kuinka ollakaan ostin itselleni myös uuden kirjan. Nimittäin TCM:n (Traditional Chinese Medicine) perustuvaan viiden elementin keittokirjan. Luin kirjan alta aikayksikön ja tänään kokkasin perheelle ensimmäisen "kiinalaisen"ateriani - ilman lisäaineita, tai mitään E-jotain tilbehööveriä. Kaikille maistui. Ja ruuan laittaminen oli ihana kokemus.

Jo ennen kuin aloin seurustelemaan nykyisen mieheni kanssa olin kiinnostunut kiinalaisista perinteistä ja kävin Tai Chi kurssin. Rakkauden, suhteen, lapsen, avioliiton, arjen, toisen lapsen, arjen jälkeen on tullut aika palata niille juurille, jotka antoivat 12 vuotta sitten voimaa minulle.

Lokakuun alussa aloitan taasen Tai Chin. Ja olen onnellinen, että olen rehellinen itseäni kohtaan.

Olen vakuuttunut että näille juurille palaaminen rikastuttaa sekä minun että mieheni ja lasteni elämää, jotka "joutuvat" elämään kanssani ;-)

Siivoamisesta ja tarpeista

Siivosin tänään. Itse asiassa pidän siivoamisesta. Nautin, kun saan nähdä työn jäljen. Nautin järjestyksestä ja sen mukana tulevasta "nyt kaikki on kondiksessa" fiiliksestä. Kun siivoan asuntoa, siivoan samalla päätäni. Järjestelen tavaroiden ohella ajatuksia ja tunteita. Viime päivinä olen miettinyt ja pohtinut ihmisten tarpeita - tarpeita, joita meillä kaikilla on jokapuolella maailmaa. Yleensä ajattelen näitä asioita saksaksi. Haluan kuitenkin rikastuttaa suomenkielistä sanavarastoani, joten teen tänne listan. NVC:n (Non Violent Communication) mukaan nämä tarpeet ovat:
* kehon tarpeet:Ilma, liikunta ja urheilu, seksuaalisuus, ruumiillinen läheisyys, ruoka, lepo ja uni, "katto pään päällä", vesi, suoja viiruksilta, bakteereilta ja petoeläimiltä.
* tarve itsemääräämisoikeuteen: Saada itse päättää omista unelmista, tavoitteista ja arvoista. Saada itse päättää miten haluaa toteuttaa edellä mainitut asiat.
* tarve juhlia: Toteutuneitten unelmien juhliminen, täyteläisen elämän luomisen juhliminen. Menetyksien, rakkaan ihmisen, unelmien jäähyväisten juhliminen - sureminen.
* tarve olla sinut oman itsensä kanssa: aitous, luovuus, tarkoitus, sisäinen oma arvo
* tarve henkevään yhteenkuuluvaisuuteen: Kauneus, harmonia, inspiraatio, järjestys, rauha.
* tarve leikkiä
* tarve vuorovaikutukseen, kontaktiin toisten ihmisten kanssa: hyväksyntä, läheisyys, huomioon ottaminen, rakkaus, myötätunto, luottamus, lämpö, arvostus, yhteenkuuluvaisuus, suoja, kunnioitus, tuki, ymmärrys, rehellisyys - se rehellisyys, mikä antaa meille voimaa oppia omista rajoistamme. Tarve omalta osaltaan rikastuttaa elämää -antaa sitä, mikä edistää elämää ja näin elävöittää omat voimavarat.

Aurani väri

Luettuani täältä vinkin MTV3:n aura-testistä päätin minäkin tehdä sen.

Testin mukaan aurani väri on turkoosi:

Turkoosi yhdistää aurassa älyn ja tunteen värit. Persoonana turkoosi on järjestelmällisen ajattelun ja herkkyyden yhdistelmä.
Herkkä turkoosi on myötätuntoinen ja rakastava ihminen, joka ei kuitenkaan sulje järjen ääntä omia valintoja tehdessään. Hän on hiljainen taustahahmo, joka tukee läheisiään ja vaistoaa herkästi heidän vaikeutensa. Ongelmien ratkaisuissa hän kuitenkin turvautuu analyyttiseen ajatteluun, eikä helposti sorru tunteen sanelemiin ylilyönteihin.
Vaikka turkoosin omat tunteet ovat herkät ja vaistonsa hyvä, pitää hänkin omat tunteensa mieluimmin kätkettynä toisilta. Ongelmien ilmetessä hän ei käänny ystävien puoleen apua pyytääkseen, vaan etsii järkevimmän ratkaisun omasta sisimmästään.

Siis mitä, tytöt tanssimaan ja pojat jalkapalloon

Kahdeksanvuotias poikani käy Wienissä kansakoulun kolmatta luokkaa. Tänään oli vanhemmille tiedotustilaisuus tulevan kouluvuoden päämääristä, retkistä jne. Joka vuosi on ollut tarjolla myös mahdollisuus tutustua uusiin urheilulajeihin tai eri urheiluyhdistysten toimintaan. Tänä vuonna tarjolla on tanssia ja jalkapalloa. Kun kuulin tämän lauseen, ajattelin mielessäni, että Yes - poikani on kova tanssimaan. Leukani loksahti alas, kun opettaja jatkoi puhumista ja sanoi, jottei tästä nyt tule ongelmaa niin olemme jo ilmoittaneet lapsenne näihin tapahtumiin:

tytöt menevät tanssimaan ja pojat pelaavat jalkapalloa. Anteeksi mitä? Minä muutaman muun vanhemman ohessa kysyin, että saako vaihtaa, kun poika jo harrastaa jalkapalloa ja tanssiminenkin voisi olla kivaa (muutaman tytön vanhempi ilmoitti, että tytärtä kiinnostaisi jalkapallo). No vastaus oli, että valitettavast se ei enää käy (blaa blaa tai siis emme enää halua muuttaa tätä, kun tämän ratkaisun olemme jo tehneet) ja sillä sipuli. No onneksi en ole koulun tarjonnasta riippuvainen. Kuitenkin harmittaa, koska tällaisella jakosysteemillä jos millä ängetään lapset tuttuihin vaaleanpunaisiin ja vaaleansinisiin roolimalleihin. Yritä siinä sitten olla pienenä, nuorena ihmisenä oma itsesi, nauttia vapaudesta, kokeilla uutta. DOING!!! Seinä vastaan. Sori, olet tytto. Sori, olet poika. Tällaisten vääristymien korjaaminen ei tule olemaan helppo juttu.