Kahdeksanvuotias poikani käy Wienissä kansakoulun kolmatta luokkaa. Tänään oli vanhemmille tiedotustilaisuus tulevan kouluvuoden päämääristä, retkistä jne. Joka vuosi on ollut tarjolla myös mahdollisuus tutustua uusiin urheilulajeihin tai eri urheiluyhdistysten toimintaan. Tänä vuonna tarjolla on tanssia ja jalkapalloa. Kun kuulin tämän lauseen, ajattelin mielessäni, että Yes - poikani on kova tanssimaan. Leukani loksahti alas, kun opettaja jatkoi puhumista ja sanoi, jottei tästä nyt tule ongelmaa niin olemme jo ilmoittaneet lapsenne näihin tapahtumiin:
tytöt menevät tanssimaan ja pojat pelaavat jalkapalloa. Anteeksi mitä? Minä muutaman muun vanhemman ohessa kysyin, että saako vaihtaa, kun poika jo harrastaa jalkapalloa ja tanssiminenkin voisi olla kivaa (muutaman tytön vanhempi ilmoitti, että tytärtä kiinnostaisi jalkapallo). No vastaus oli, että valitettavast se ei enää käy (blaa blaa tai siis emme enää halua muuttaa tätä, kun tämän ratkaisun olemme jo tehneet) ja sillä sipuli. No onneksi en ole koulun tarjonnasta riippuvainen. Kuitenkin harmittaa, koska tällaisella jakosysteemillä jos millä ängetään lapset tuttuihin vaaleanpunaisiin ja vaaleansinisiin roolimalleihin. Yritä siinä sitten olla pienenä, nuorena ihmisenä oma itsesi, nauttia vapaudesta, kokeilla uutta. DOING!!! Seinä vastaan. Sori, olet tytto. Sori, olet poika. Tällaisten vääristymien korjaaminen ei tule olemaan helppo juttu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti