torstai 22. marraskuuta 2007

Ajan mittaamisesta

Tällä viikolla valokuvatorstain haaste on seuraava tekstinpätkä:

Minun mielestäni suurimpia virheitämme, heti ihmisenä olemisen jälkeen, on aikakäsityksemme luonne. Meillä on kaiken maailman kapistukset, kellot ja kalenterit, jotka siivuttavat ajan kuin makkaran, ja me nimeämme siivut aivan kuin omistaisimme ne eivätkä ne voisi koskaan muuttua - "kello 11.00, 11. marraskuuta 1918" - vaikka todellisuudessa ne saattavat hajota kappaleiksi ja vieriä tiehensä aivan yhtä helposti kuin elohopeapisarat. (Kurt Vonnegut: Maaton mies, Tammi 2007, suomennos Erkki Jukarainen)

Usein mietin, miten tulin ennen toimeen ilman outlookin kalenteria. Kännykkä muistuttaa vähän väliä jostain tärkeästä asiasta. Lomalla onneksi riittää aurinkokello.

Kuitenkin tuosta sitaatista jäi tuo Vonnegutin mainitsema päivämäärä mieleen. Otin selvää. Ensimmäinen maailmansota päättyi 11.11.1918.

3 kommenttia:

nukke kirjoitti...

Ihana aurinkokello !!!! Jotenkin pehmeämpi muoto kellosta. Ei stressaa niin kuin kellotaulu ja numerot. Henk. koht inhoan numeroita ja laskemista, en osaa. Vaan voihan tuossakin tulla stressi jos ei muistakkaan miten aurinkokelloa luetaan. Hyvin keksitty kuva !!!!

korpikissa kirjoitti...

Niin, auringon kuun ja maan kierrosta ihminen on määritellyt ajan. Ne ovat ihmiskunnalle yhteiset, kaikkien koettavissa. Tarvitsemme ajanmääritystä, kuinka muuten onnistuisimme kohtaamisissamme, työssä ja elämämme järjestämisessä. Mutta kyllä kellot hermostuttavatkin. Ja olen samaa mieltä kuin nukke, aurinkokello on paitsi pehmeämpi, jotenkin myös "ajattomampi", vaikka aikaa mittaakin.

tanssiva harmaa pantteri kirjoitti...

Mielenkiintoinen tieto tuo maailmansodan päättyminen. Se tuo Vonnegutin tekstiin ihan uuden ulottuvuuden.