tiistai 27. marraskuuta 2007

Kun arki huristaa vasemmalta ohi

Siis tämä viikko on alkanut aivan "loistavasti". Mieheni lähti eilen kahden päivän työreissulle. Kivaa - voimme lasten kanssa valmistella pikkuhiljaa joulua ja minä saan kaksi omaa iltaa... Näin minä siis kuvittelin. Eipä mitään - klo 9 tuli puhelinsoitto poikani koulusta. Opettaja kertoi, että poikani kaatui liikunnan tunnilla ja alahampaat osuivat lattiaan. Minä hoidin nopeasti tärkeimmät asiat toimistolla ja hain pojan koulusta kotiin. Ei sinänsä mitään vakavaa - siis ei murtumia, mutta 2 pysyvää hammasta heiluvat. Hammaslääkäri totesi, että varsinkin vasen alaetuhammas tai siis hampaan juuri on kokenut trauman (en tiedä sanotaanko näin myös Suomessa, käännän nyt suoraan saksasta) ja nyt pitää vain odottaa. Ei saa purra etuhampailla, ei kylmiä tai kuumia juomia (voi olla shokki juurelle), ei ainakaan viikkoon liikuntaa/ jumppaa/ futista tai muutakaan riehumista. Kerroin, että olin heti aloittanut arnican (potenssi d6) antamisen. Lääkäri suositteli homeopaattisten helmien antamista vielä viikon verran. Seuraava tarkastus on kolmen viikon kuluttua. Ja nyt sitten pidetään peukkuja, että saamme hampaan taas kuntoon. Suunnittelimme poikani kanssa miten teen hänen välipalansa kouluun, jotta syöminen onnistuisi ongelmitta: leipä ja omena pieniksi palasiksi. Tässä kohden on hyvä tietää, että poikani lempihedelmä on omena ja parasta on kun puraisee ensimmäisen palan. Pojaltani pääsi itku kun hänelle selvisi, että saattaa käydä niin että hammas kuolee. Sanoin hänelle, että nyt ensin yritämme parhaamme, jotta hammas tervehtyisi. Jos emme tässä onnistu, niin pidämme hampaalle surujuhlan, missä surraan menetettyä hammasta. Poikani katsoi minua äimistyneenä ja kysyi, että voimmeko todella surra hammasta. Kun nyökkäsin, hän hymyili minulle ja sanoi "hyvä". Tämä hymy oli ihana lahja.

No saatin me sitten hieman jouluakin valmisteltua. Tänään teimme adventtikranssin. Ensi sunnuntaina sytytetään ensimmäinen kynttilä. Pidän tästä perinteestä ja adventin ajasta - joulun odottamisesta. Pidän odotuksesta, perinteestä, yhdessäolosta - pysähtymisestä.

Tässä kuva meidän kranssista - hyvin "rustikaali".




Ei kommentteja: