Empatiaa sisäisille susille: Elonmerkki

sunnuntai 10. toukokuuta 2009

Elonmerkki

Olen viettänyt intensiivisen viikonlopun seminaarin merkeissä. Kun tunti sitten tulin kotiin oli koti tyhjänä. Huomasin, että se teki minulle hyvää. Kastelin kukat ja yrtit parvekkella. Nautin pyöräilyn jälkeen parvekkeen varjosta. Ulkona 27° C astetta. Korkkasin olutpullon ja hengähdin. Olen kiitollinen itselleni valitsemastani tiestä. Olen onnellinen, että olin seminaarissa. Opin taasen niin paljon uutta. Ei voi olla empaattinen, jos itse tarvitsee empatiaa. Tietenkin sitä voi yrittää, yleensä toinen ihminen kyllä huomaa, jos empatia ei tule sydämesta, jos toinen ei ole läsnä. Olen viime viikkoina tarvinnut paljon empatiaa - WAU ja nyt pikkuhiljaa alkaa helpottamaan. Juhhuu, tätä on syytä juhlia. Tunnen kehossani helpotuksen tunteen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Lempisitaatti

Our deepest fear is not that we are inadequate. Our deepest fear is that we are powerful beyond measure. It is our light, not our darkness, that most frightens us.
We ask ourselves, who am I to be brilliant, gorgeous, talented, and fabulous? Actually, who are you not to be? You are a child of God. Your playing small doesn't serve the world. There's nothing enlightened about shrinking so that other people won't feel insecure around you.
We are all meant to shine, as children do. We are born to make manifest the glory of God that is
within us. It's not just in some of us, it's in veryone. And as we let our own light shine, we unconsciously give other people permission to do the same.
As we are liberated from our own fear, our presence automatically liberates others.
~ Marianne Williamson ~