Ollaan siis joulukuussa... en tiedä mistä ottaa joulufiilistä. Ulkona paistaa aurinko, äsken laitoin pyykkejä parvekkeelle kuivumaan. T-paita päällä oli aivan riittävä... Tietenkin iltaisin joulumarkkinoilla viileämpinä päivinä, iltoina sitä voi uskotella itselleen, ettei joulu ole enää kaukana... Ensimmäinen adventti tuli aivan liian pian. Sain kuin sainkin kranssin tehtyä - lauantai-iltana. Sisko oli käymässä Suomesta ja oli mukava juhlia ensimmäistä adventtia hänen kanssaan. Mutta.... joulufiilis - sitä pitää vielä odotella. Tuleeko ollenkaan? Ensi viikonloppuna olemme päättäneet lasten kanssa, että pidämme pipari- ja keksitalkoot. Josko silloin?
Siskoni oli siis käymässä Suomesta täällä Wienissä. Meillä juttu luistaa ja on ihanaa vaihtaa ajatuksia hänen kanssaan. Neljä päivää hurahti aivan liian nopeasti. Maanantaina kun saatoin häntä alas taksiin tuli haikea olo - milloin näemme toisemme seuraavan kerran? On ihanaa kun on netit, sähköpostit ja puhelimet, mutta kyllä LIVENÄ näkeminen voittaa kaiken tekniikan. Hush, close your eyes - soulmates never die. Kävimme yhdessä Placebon konsertissa perjantaina. Konsertti oli loistava ja olen iloinen, että siskoni tuli tänne saakka katsomaan bändiä kanssani. Bändi loisti uuden rumpalinsa kera ja takavuosien synkkyys on muuttunut elämänmyönteisyydeksi. Yes.
Lapsilla on edessä pitkä viikonloppu. Tarpeeseen tulee. Koulu, läksyt ja kokeisiin lukeminen meinaa viedä lapsista viimeisetkin energianrippeet. Olen huolissani kuopuksen koulunkäynnistä. Hän on viikon aikana kehittänyt itselleen uuden "nopean" tavan kirjoittaa kaunokirjaimia. Huomasin asian eilen. Hänen tekstiään tuskin pystyy lukemaan, varsinkin t-kirjoin on f- tai s-kirjaimen näköinen, ei t:n näköinen. Hermostuin asiasta. Jo pari viikkoa sitten kaksi opettajaa oli huomauttanut asiasta, ettei kuopuksen tekstiä pysty lukemaan. Hän osaa kirjoittaa selvästi - jos haluaa, mutta näköjään tällä hetkellä hän ei halua. Päätin, että tätä asiaa en pysty hoitamaan pelkästään puhumalla nätisti. Nyt on toimittava. Laitoin pojalle ukaasin, ellei hän heti ala kirjoittamaan t-kirjainta "normaalisti" ei hän saa toivomaansa joululahjaa. Heti kun olin saanut ukaasin sanottua, tuli minulle tietenkin aivan järkyttävä morkkis. Olen aivan kamala äiti. Poika pelästyi ukaasiani, korjasi kaikista vihkoistaan t-kirjaimen, nin vaadittuani (huom. siis vaadin en pyytänyt). Tänään aamulla otin asian uudestaan puheeksi, tarkistaakseni ettei asia ole unohtunut. Ei ole unohtunut. Huomenna on englannin koe - tekstin pitää olla selvää, opettajan muistutus viime kirjallisen harjoituksen jälkeen. Ihan oikeasti, miten tällaisia ongelmia setvitään ilman morkkista ja ukaasia? Otan kaikki vinkit ilomielin vastaan.
Nyt lähden töihin, aamulla siivosin kämpän, tällä kirjoituksella kevensin vähän mieltä, kyllä tämä tästä.
4 kommenttia:
♥
meillä tosiaan oli ihanaa yhdessä.
t. systeri
On hyvä merkki, kun saa komentamisesta morkkiksen! Joskus asiat on kuitenkin tehtävä suorin sanoin selväksi...
@Ilpo: tärkeintä kai on, että itse huomaa mikä on oma motivaatio kun komentaa. Morkkis meni ohi, kun sain selville motivaationi. Tässä oli pitkälle kysymys oman lapsen suojelemisesta tarpeettomalta harmilta ja hänen sopeutumisestaan tähän yhteiskuntaan. Toisekseen tehdä selväksi mitkä ovat seuraukset, mikäli ei suostu käyttämään samoja kirjaimia kuin muut. Minun motivaatio ei ollut se, että koska olen sinun äiti/aikuinen/isompi jne. sinun täytyy tehdä niin kuin minä sanon. Vaikka ensin hermostuinkin, kävin tietenkin tilanteen ja motivaationi kuopuksen kanssa myöhemmin läpi.
Moi Paula! Täällä rupesi pakastamaan - päivällä pyrytteli lunta ja oli lähellä nollaa, mutta nyt lähentelee jo miinus kymmentä... Taitaa tästä talvi sittenkin tulla - vai jääkö tämäkin väliaikaiseksi? Alkava viikko on kyllä huomattavasti tavanomaista kylmempää! Aion kuitenkin vähän liikkua polkupyörällä pakkasesta huolimatta.
Terveisin Ilpo
PS. Eihän ne lapset muuten sitä omaperäisyyttään ja hakemistaan voi ilmaista kuin omalla hakemisellaan!
Terveisin Ilpo ja Ritva
Lähetä kommentti