Vähän niinkuin lomalla

Lapset lensivät perjantai-iltana Suomeen. Lähtöselvitys Wienin lentokentällä oli nopea ja palvelu parhainta. Viime vuonna samaan aikaan ei ollut näin ja jouduin taistelemaan lähtöselvityksen service managerin kanssa minun ja lasteni oikeuksista: olimme ostaneet myös esikoiselle (silloin 12v) yksinmatkustavan lapsen lipun, lähtöselvityspalvelun tekevä firma ilmoitti, ettei yli 11-vuotialle tätä palvelua ole tarjolla. Sanoin tuolloin service managerille, että aion valittaa Finnairille saamastamme palvelusta ja siitä, ettei henkilökunta lähtöselvityksessä tunne sääntöjä. Yksinmatkustavan lapsen lipun saa ostaa aina 17-vuotiaaksi saakka. Pitkän selvittelyn jälkeen Finnair myönsi minun olevan oikeassa ja että lentokentällä vuosi sitten tapahtui virhe. Pyysin Finnairia pitämään siitä huolen, ettei tällaisia virheitä enää satu. Viesti on näköjään mennyt perille. Kuitenkin jännitin lähtöselvitystä jo monta päivää etukäteen ja varauduin mielessäni sananvaihtoon. Ihan turhaan siis hermoilin. Kaikki meni siis hienosti ja kun kone poistui monitorilta, huomasin kuinka hartiani ja suunympärykseni rentoutuivat. Todellinen rentoutuminen tuli sitten tekstiviestin myötä, että lapset ovat saapuneet perille Helsinkiin.
Viikonloppu sujui rentoutumisen merkeissä. Lepoa, lukemista, elokuvia sekä tuttavapariskunnan kanssa ulkona syömässä. Lastenhuoneiden ovet laitoin kiinni, ehkä jaksan siivota ne loppuviikosta ;-) Ei nyt ihan ensimmäisenä tullut mieleen siivota heidän sotkujaan. Loppuviikosta, ehkä.
Eilen kävin silmälääkärissä ja nyt olen sitten virallisesti vanha. Paula saa lukulasit. Moniteholaseja en suostunut vielä ottamaan. Vasemman silmän paine on korkea. Ylittää normaalin, sitä nyt seurataan. Ja rahaa kuluu. Näilllä rilleillä on pakko tulla toimeen muutama vuosi. Viime viikolla mies sai uudet lasit, nyt minä ja ensi viikolla on kuopuksen kanssa aika. Saa nähdä saammeko lomamatkan verran rahaa kulumaan ;-)
Eilen olin töiden jälkeen yksin kotona. Nautin hiljaisuudesta, lukemisesta, katsoin romanttisen elokuvan ja tirautin parit kyyneleet. Laitoin itselleni ruokaa ja nautin siitä, että ei tullut sanomista keneltäkään. Olen ainoa perheessä, joka rakastaa parsakaalia. Tein ison annoksen pasta-parsakaali-vuokaa ja nautin ;-)
Tänään ohjelmassa iltapäivällä edelleen lukemista ja hieman siivoamista ja pyykkejä. Huomenna olen mukana yhdistyksen tapahtumassa yliopistolla. Tarjoamme yliopiston valloittaneille opiskelijoille workshopin myötytuntoisesta kanssakäymisestä siitä kiinnostuneille. Minä lähdin tapahtumaan mukaan lähinnä hakemaan kokemusta. Jännää.
Loppuviikosta ohjelmassa on ystävien tapaamista ja elokuvissa käynti.
Tästä tulikin mieleeni viime aikoina olen nähnyt muutaman todella hyvän elokuvan: Woody Allenin „Whatever Works“ – todella hauska ja „ilkeä“ elokuva – en muista milloin olisin nauranut näin paljon elokuvissa. Toinen hyvä komedia on „It’s complicated“ – pääosissa Meryl Streep ja Alec Baldwin. Valloittava komedia siitä miten käy, kun aloittaa suhteen exän kanssa – leffasta tulee todella hyvälle tuulelle.
Sunnuntaina näimme Clint Eastwoodin elokuvan „GranTorino“ – ajatuksia herättävä tutkielma tämänpäivän Amerikasta, rotuongelmista, kulttuurieroista, uskonnosta ja arvoista. Suosittelen. Laittaa vakavaksi ja mietteliääksi.