Paulan tila

Välillä karkailen haaveiden maailmaan. Kellumaan, unelmoimaan, kuuntelemaan itseäni. Minulla on haaveita, päiväunia. Kaikki ovat tiettyjä strategioita, joiden avulla kuvittelen, että elämäni olisi parempaa, täydempää..
Haaveilen omasta tilasta, saunasta ja maatilkusta. Haaveilen paikasta
- missä on tilaa toteuttaa itseäni kaikin mahdollisin keinoin
- minne voisin vetäytyä ja missä voisin rentoutua
- missä saan möyhiä maata ja istuttaa vihannespenkin
- missä on tilaa kokoontua sekä perheen jäsenille että vieraille
- missä minulla on oma työhuone/ateljee/toimisto tai vastaavaa
- missä on metsää ja puhdasta luontoa ympärillä
- missä ei ole lainaeriä eikä taloudellisia huolia
- missä ei ole aikarajoituksia
- missä minulla on siivoja

hmmm, mitä tämä sanoo minusta?

Uusia tuulia

Kiirettä pitää ja siten jää tämä blogikin usein päivittämättä. Valokuviakaan ei ole tullut otettua. Viime viikot ovat olleet aktiivisä ja elämää täynnä  - sekä myös sitä tunteiden vuoristorataa. Laskin äsken pikaisesti, että tuttavapiirini on kasvanut lähes 20:lla henkilöllä viime kuukausien aikana. Nämä ovat siis ihmisiä, joita tapailen kuukausittain erinnäisissä tilaisuuksissa -ei siis mitään naamakirja-tuttavuuksia. Tänään tein listaa "vanhoista" ystävättäristä, joille haluan soittaa. Neljälle ehdin jo soittaa ja sopia, että tavataan - ihan konkreettisesti. Tuli tarve laittaa ystäväpiiriä tärkeysjärjestykseen. Kivaa, kun on uusia tuttuja. En kuitenkaan halua menettää vanhoja tuttuja.
Perheessä arki rulaa. Ensi viikolla on pääsiäisloma. Saamme kaikki hengähtää koulurumbasta.
Töissä puhaltaa uudet tuulet - fuusio edessä. Ketään ei sanota irti vuonna 2010 oli ylimmän johdon "tärkeä" tieto työntekijöille. No arvaahan sen, että irtisanomisaalto tulee sitten uuden vuoden alussa. Paljon epävarmuutta, pettymystä ja arvottomuuden tunnetta liikkeellä. Itsellänikin ehkä hieman. Olen kokenut tämän ennenkin - dejavú iski, mutta toisaalta ajattelen, että tässä on nyt muutoksen paikka minullekin.

Kevät on saapunut vihdoinkin, lämpömittari näyttää lähemmäs 20 astetta varjossa. Ja tuntuu ihanalta, kun kevätaurinko hyväilee poskia ja käsivarsia.

mieli tehdä muuta

Kun vuoden alussa ilmoittauduin treenajakoulutukseen en osannut aavistaa kuinka paljon päätös tulisi muuttamaan minua. On kuin taas yksi palapelin pala olisi loksahtanut paikoilleen. Uskon löytäneeni takaisin kadonneeksi luulleen palan itsestäni. Päätös on saanut minut lukemaan entistä enemmän. Olen alkanut tekemään muistiinpanoja teksteistä. En koneelle vaan käsin. Olen huomannut, että opin ja muistan paremmin kun kirjoitan käsin paperille -ei siis koneelle. Koneella oleskeluun ei siis ole jäänyt paljoa aikaa. Olen uskaltautunut ulos ihmisten ilmoille eri tavalla ja varovaisesti alkanut "esiintymään". Ja mikä ihaninta palaute on ollut tähän mennessä positiivista.
Oikeassa leipätyössäni käyn, teen työni ja tienaan rahaa - sydämeni sykkii kuitenkin muille asioille.
Olen myös yksityiselämässä tehnyt muutama viiiko sitten mullistavaa. Uskalsin olla aito. Kuulostaa hurjalta ja jotenkin käsittämättömältä. Mitä tarkoitan? Uskalsin olla oma haavoittuva itseni ja kertoa syvimmistä tunteistani ilman että olisin syyttänyt toista. Olen tullut elämässäni kai sellaiseen pisteeseen, että minulla ei ole aikaa tuhlata siihen, että elän kaukosäädettyä elämää. Tulee Monty Python mieleen... What do I got to loose? Nothing!

Kevättä ja arkea

Kevät yllätti meidän perheen. Minun jälkeen tytär sairastui räkätautiin ja sitten poika. Päivät ovat kuluneet kevätaurinkoa ihmetellen, niistäen ja leväten. Koulu painaa päälle ja ajatukset lentävät linnunlaulun myötä pois kaikesta rasittavasta.