Toivomus vuodelle 2008

Olen lähdössä perheeni kanssa kälyni luokse juhlimaan 'Silvester'iä eli Uuden Vuoden Aattoa. Ehdin vielä kuitenkin päivittämään blogini. Ajatukseni ovat aika usein raskasmielisiä ja synkkiä. Eivät tosin tällä hetkellä - loma on tehnyt myönteisen tehtävänsä. Toivon itselleni keveyttä tulevalle vuodelle. Haluan auttaa itseäni löytämään iloa ja kaunetta. Haluan nauttia olemisen sietämättömastä keveydestä - niin paradoksilta kuin tämä kuulostaakin. Olen luottavainen.

Ohessa kuva Wieniä Tonavan länsipuolella ympäröivästä metsästä - Wienerwald. Tämä ihana maisema tuntuu jatkuvan loputtomiin. Juuri tätä keveyttä ja kaunetta tarvitsen.

Susikirahvi toivottaa kaikille rauhallista Joulua

Joulu on rauhan juhla. Center for Nonviolent Communication - sivuilta löysin seuraavat kymmenen askelta edistämään jokaisen ihmisen sisäistä rauhaa, rauhaa kanssakäymisessä muiden ihmisten kanssa sekä rauhaa järjestoissä.

10 things we can do to contribute to internal, interpersonal, and organizational peace

(1) Spend some time each day quietly reflecting on how we would like to relate to ourselves and others.
(2) Remember that all human beings have the same needs.
(3) Check our intention to see if we are as interested in others getting their needs met as our own.
(4) When asking someone to do something, check first to see if we are making a request or a demand.
(5) Instead of saying what we DON'T want someone to do, say what we DO want the person to do.
(6) Instead of saying what we want someone to BE, say what action we'd like the person to take that we hope will help the person be that way.
(7) Before agreeing or disagreeing with anyone's opinions, try to tune in to what the person is feeling and needing.
(8) Instead of saying “No,” say what need of ours prevents us from saying “Yes.”
(9) If we are feeling upset, think about what need of ours is not being met, and what we could do to meet it, instead of thinking about what's wrong with others or ourselves.
(10) Instead of praising someone who did something we like, express our gratitude by telling the person what need of ours that action met.

The Center for Nonviolent Communication (CNVC) would like there to be a critical mass of people using Nonviolent Communication language so all people will get their needs met and resolve their conflicts peacefully.

Vihdoinkin lomaa

Eilisestä selvisin joten kuten. Meillä oli oikein hauskaa työporukan kanssa. Olimme siis ensin syömässä ja sitten päätimme lähteä vielä "yksille". Heh Heh. No kapakkakierroshan siitä tuli. Mutta kannatti vaikka meillä kaikilla olikin sitten eilen päässä humiseva harju. Onneksi työpäiväni päättyi jo klo 12:30. Ja nyt minulla on näillä näkymin lomaa 2.1.2008 asti, mikäli ei tarvitse mennä töihin uuden vuoden aattona, mutta nautitaan nyt viikostakin - I-H-A-N-A-A. Tämän tarpeessa olenkin ollut. Koko muu perhe myös. Tämäkin lauantai on mennyt lähinna laiskotellen - päätettiin koko perheen voimin, että relaamme tänään. Huomenna viimeistellään jouluvalmisteluja. Lapset ovat tosin jo hieman rauhattomia - jouluaatto on vielä niin kaukana. Mutta on ihanaa kun ei ole kiire minnekään. Saa olla vain, lukea, katsoa filmejä, pelata pelejä, nukkua, ulkoilla, syödä - nauttia olemisesta perheen kanssa. Arvostan tätä todella. Kissakin tuntuu nauttivan, kun olemme kaikki kotona.
Vaikkei hän enää kauheasti hulinaa arvostakaan. Ehkäpä hyvään olon osansa teki saadut kalanpalat, mitkä jäivät yli laittaessamme suolakalaa. Nyt lähden katsomaan Chaplinin Modern Times elokuvaa. Mukavaa illanjatkoa.

Seuraava lyhyt päivitys

Aamupäivällä minulla oli vapaata ja täyskaheli kun olen, niin en käyttänyt sitä rentoutumiseen vaan huushollissa rempallaan olevien asioiden korjaamiseen. Tätä kun tein kirosin kohtaloani ... en osaa rentoutua ennen kuin tietyt asiat on hoidettu....
No niin kun aikani rehkin olikin aika lähteä töihin. Ja töissä olikin ihan kivaa. Yllätys. Nyt illalla menen vielä työporukan kanssa ulos syömään. Sushia. Yes.

Lyhyt päivitys

Eilen kävin poikani kanssa hammaslääkärissä kontrollissa alaetuhampaiden takia. Kaikki on taas hyvin. Kolmen viikon varominen kannatti. Nyt mietitään, että miten tätä juhlitaan.
Jouluvalmistelut ovat kutakuinkin valmiit. Keksit (siis ei pelkästään pipareita) ja konvehtit on tehty. Joulukuusi haettin tänään lasten kanssa. Se oli hauskaa. Naapurin poika oli meidän mukana kantoapuna.
Joulutoreillakin on tullut käytyä. Eilen olimme Spittelbergin joulumarkkinoilla ja siellä oli hieno tunnelma. Paljon taidetta ja kansainvälistä tavaraa. Ihania ruoka- ja punssikojuja.

Ostimme valkoista kaakaota, afrikkalaisen kynttilän ja pojalleni kitalakipillin - Gaumenpfeiferl tai paremminkin lintupillin. Ne on nyt poikien keskuudessa todella "must have".

Tässä vielä tunnelmaa raatihuoneen joulumarkkinoilta:

Muistoja matkan varrelta

Olin tässä pari päivää sitten Wienissä liikkeellä ja kävelin Türkenstraßea pitkin. Lyhyen hetken kuluttua osui eteeni oheinen hotellin sisäänkäynti. Muistoja nousi mieleen kesältä 1987. Olin interraililla siskoni kanssa ja yövyimme kyseisessä paikassa. Tunnelma oli kuin suoraan John Irvingin romaanista. Hotel Goldener Baer:

Netissä käväisin katsomassa hotellin hintoja. Wienin hintatasoon nähden hotelli on edelleenkin edullinen. Tosin silloin 20 vuotta sitten hotelli oli todella halpa ja huoneetkin sen mukaiset (WC ja suihku käytyvällä), ei aamiaista. Nykyään kaikissa huoneissa on wc ja suihku, aamiainen kuuluu hintaan. Harmi että asun jo täällä, muuten buukkaisin heti ;-)

Pikaempatiaa

Ottaa päähän. Oikein kunnolla. Lomaa NYT. Ei enää puheluita. Ei kysymyksiä. Ei enää muiden tavaroiden poiskorjaamista. Ei enää tuhanteen kertaan saman asian selittämistä aikuisille ihmisille. Ei enää siivoamista. Ei enää riitoja. Ei yhtään ainutta uutta työtehtävää. Ei valmiusvuoroa uudenvuoden aattona. En halua motkottaa enää esim. ulkokenkien kanssa lampsimisesta sisällä. En jaksa olla kiltti. Yksinkertaisesti riittää. Tuntuu etten pääse rauhoittumaan, rentoutumaan ollenkaan. Tarvitsen aikaa itselleni. Tarvitsen vapaata kaiken maailman vastuusta, jota tunnun kasaavani harteilleni. Plääh.
No niin alkaa helpottaa.

Äiti, minä menen jo!

Kiire kouluun.

Päivä kotona

Poikani valitti jo eilen illalla pääkipua, annoin ensiapuna häneen kuvaamaan kipuun homeopaattisia helmiä Belladonna D30. Poikani nukkui yön hyvin ja sikeästi. Aamulla tuntui herääminen kovin vaikealta ja olokin oli vielä hieman heikko (ei tosin samanlaista päänsärkyä kuin illalla), mutta lievempää. Päätin, että jään pojan kanssa kotiin ja katsomme mikä tauti kehittyy (jos on kehittyäkseen). Päivämme kului leppoisasti jutellen, lukien ja pelaten eri pelejä.
Pelasimme mm. Abalonea, Soloa, lasten Taru sormusten herrasta peliä, Mastermindia ja Micky Fortunaa. Päänsärky häipyi muutaman tunnin kuluttua tulematta uudelleen. Tällä kertaa rennosti ottaminen kotona oli paras lääke kipuun. Käväisimme tosin lääkärissä hakemassa minulle todistuksen työnantajalle. Samalla kertaa saimme haukattua happea. Muuten ei kyllä ulkona käyminen kauheasti houkutellut - vettä on tullut kaatamalla viimeiset 24 tuntia.

Äsken teimme kotona olemisen kunniaksi hyvin tavallista itävaltalaista kotiruokaa. Wurstfleckerl ja Jägersalat. Vapaasti suomeksi käännettynä makkaratilkkuja ja metsästäjän salaattia. Wurstfleckerl on pannuruoka, johon tulee kestomakkaraa, Fleckerl (eli tilkku) pastaa ja sipulia. Mausteina musta pippuri ja persilja.
Jägersalat on kiinankaalisalaatti. Salaatissa on tärkeintä marinadi. Huhmareessa hienonnetaan noin 8 mustaa pippuria ja teelusikallinen kuminaa kokonaisena. Tämä jauhe marinadikippoon. Lisäksi 4 rkl esim. rypsiöljyä, 1 rkl valkoviinietikkaa, 1 valkosipulinkynsi puristettuna, merisuolaa ja puolikkaan sitruunan mehu. Sekoita hyvin ja sitten salaatin joukkoon. Minä käytän oheisen määrän marinadia salaattiin, johon olen ottanut 8-10 lehteä kiinankaalista. Paksun keskiosan leikkaan pois. On todella hyvää. Alla kuvat näistä ruuista. Nyt lapset huutavat minua katsomaan jotain. Joten ei muuta tällä kertaa.

Minun lauantai oli tänään tällainen

Saunaporukkani kanssa olin tänään aamupäivällä YK:n naiskillan kansainvälisessa basaarissa. Meillä on pieni saunaporukka ja tavaksi on tullut mennä basaariin tuhlaamaan vuoden aikana kertyneet saunatulot. Ostin kirjoja kirpputorilta, söin intialaista ruokaa, join tsekkiläistä olutta, ostin eteläafrikkalaisen pinssin ja norjalaisia joulukoristeita. Tunnelma oli ihanan kansainvälinen. Oikea kuva on matkalta basaariin.
Iltapäivällä lähdimme perheen kanssa lasten museoon Museums Quartier'iin Wienin keskustaan. Lapset olivat ihanassa näyttelyssä, missä teemana oli värit. Mistä värit tulevat, missä kaikkialla on väreja ja miten hahmotamme eri värejä. Lapset eivät meitä paljoa tarvinneet joten... Mieheni ja minä joimme sillä aikaa ulkona punssia ja söimme paahdettuja kastanjoita. Vietimme mukavan juttutuokion muiden vanhempien kanssa. Minä myöskin nautin siitä, että lapseni ovat jo niin isoja, että osaavat ja haluavat olla näyttelyssä ilman vanhempia. . Olimme kuitenkin mieheni kanssa sen verran uteliaita, että kävimme myös kurkistamassa näyttelyn puolella. Minä pääsin leikkimiään varjoilla. Näyttelyn jälkeen olimme vielä MQ:ssa (Museums Quartier) kävelyllä. Seurasimme Alppi-Curlingia eli Eisstockschießen. Joimme vielä alkoholitonta punssia ja nautimme menosta. Keskusta oli täynnä kansaa ja tunnelma oli sen mukainen. Tässä vielä tunnelmaa MQ:sta.

PS. Isompi kuva kun klikkaa.

Juhlava

Olin eilen illalla juhlimassa täällä Wienissä Cafe Carinassa Suomen 90. itsenäisyyspäivää. Esiintyjinä olivat 'Saunan takana on tilaa' Suomesta ja multi-kulti-bändi Pingviinit täältä Wienistä. Valokuvatorstain teemana on tällä kertaa Juhlava ja otan osaa haasteseen kuvalla Pingviinien suomalaisesta naissolistista. Samalla tulee hoidettua tuo puseron pyyntö Make Me Famous. Tunnelma oli loistava ja musiikki oli kunnon suomalaista perusrokkia (suomen kielellä). Perusrokin lisukkeeksi kuulimme tangoa. Perisuomalaista menoa siis. Itävaltalaisilla ystävilläni riitti ihmettelemistä. Mainittakoon vielä, että tarjolla oli savukalaa suoraan Suomesta ja se oli taivaallisen hyvää.

Joulukuu on taas ja keittiössä aika kuluu

Mies ja tytär lähtivät teatteriin. Poikani ja minä päätimme leipoa pipareita oikein urakalla. Laitettiin suomalaisia joululauluja soimaan ja laulettiin mukana. Laulu raikas ja pipareita syntyi.

Meillä oli loistava fiilis ja annoimme mielikuvituksemme lentää, joten ei syntynyt pelkästään "tavallisia" pipareita vaan myös rasta-pipareita ja tietenkin kirahvi-pipareita. Ohessa näette tuotoksia. Kuvien tarkkuus on vähän heikko, mutta antaa noi nyt kuitenkin hieman osviittaa siitä, mitä kehittelimme.

Tänään on muutenkin tullut seistyä melkein koko päivä keittiössä ruokaa laittamassa. Pidän ruuanlaitosta ja tänään aamulla kun tein perunasalaattia lounasta varten, mieleeni tuli muistoja lapsuudesta. Muistot tulivat kun tyhjensin perunakattilasta vettä pois - perunoiden tuoksu nosti mieleeni seuraavia asioita. Meillä syötiin tavallista kotiruokaa eli lähinnä perunaa ja kastiketta. Luulen muistavani, että vihannekset olivat porkkanaraaste ja välillä kaalisalaatti. Mausteet olivat suola, maustepippuri, valkosipulisuola, paprika ja kanan kanssa curry. Tomaatteja ja kurkkua sai kesällä. Tölkkipersikat olivat suurta herkkua, puhumattakaan ranskanleivästä.

Muistan kun ensimmäisen kerran mentiin koko perhe syömään "elefantin korvia" (isäni vitsi pizzasta). Siis se pizza oli hyvää. Pidän edelleenkin pizzasta - tosin itsetehdystä. Parhaimpia pizzoja saa kotona, siskon luona tai sitten Roomassa (Il Maratoneta:Via dei Sardi 20, San Lorenzo).

Yksi mielenkiintoisimmista muistoista on se kuinka tein tuttavuutta valkosipuliin kanssa. Kuten yllä mainitsin meillä tunnettin kyllä valkosipulisuola mutta ei oikeaa valkosipulia. Ensituttavuus tuli tuoksun kautta. Rapussamme asui lentokapteeni perheineen. Kotona ollessan lentokapteeni teki itse ruokaa ja maustoi ruokia eri tavalla kuin muut perheet. Kuten esim. valkosipulilla. Rapussa tuoksui taivaalliselta. No pian meilläkin syötiin valkosipulia ja vanhemmistani kehittyi oikeita valkosipulin asiantuntijoita. Ja entäs minä? En ole asiantuntija, mutta en voisi kuvitella elämääni enää ilman valkosipulia. Tulipa nyt hieno kaari pipari-pizza-valkosipuli. Ei muuta tällä kertaa.