sunnuntai 2. joulukuuta 2007

Joulukuu on taas ja keittiössä aika kuluu




Mies ja tytär lähtivät teatteriin. Poikani ja minä päätimme leipoa pipareita oikein urakalla. Laitettiin suomalaisia joululauluja soimaan ja laulettiin mukana. Laulu raikas ja pipareita syntyi.
Meillä oli loistava fiilis ja annoimme mielikuvituksemme lentää, joten ei syntynyt pelkästään "tavallisia" pipareita vaan myös rasta-pipareita ja tietenkin kirahvi-pipareita. Ohessa näette tuotoksia. Kuvien tarkkuus on vähän heikko, mutta antaa noi nyt kuitenkin hieman osviittaa siitä, mitä kehittelimme.
Tänään on muutenkin tullut seistyä melkein koko päivä keittiössä ruokaa laittamassa. Pidän ruuanlaitosta ja tänään aamulla kun tein perunasalaattia lounasta varten, mieleeni tuli muistoja lapsuudesta. Muistot tulivat kun tyhjensin perunakattilasta vettä pois - perunoiden tuoksu nosti mieleeni seuraavia asioita. Meillä syötiin tavallista kotiruokaa eli lähinnä perunaa ja kastiketta. Luulen muistavani, että vihannekset olivat porkkanaraaste ja välillä kaalisalaatti. Mausteet olivat suola, maustepippuri, valkosipulisuola, paprika ja kanan kanssa curry. Tomaatteja ja kurkkua sai kesällä. Tölkkipersikat olivat suurta herkkua, puhumattakaan ranskanleivästä.
Muistan kun ensimmäisen kerran mentiin koko perhe syömään "elefantin korvia" (isäni vitsi pizzasta). Siis se pizza oli hyvää. Pidän edelleenkin pizzasta - tosin itsetehdystä. Parhaimpia pizzoja saa kotona, siskon luona tai sitten Roomassa (Il Maratoneta:Via dei Sardi 20, San Lorenzo).
Yksi mielenkiintoisimmista muistoista on se kuinka tein tuttavuutta valkosipuliin kanssa. Kuten yllä mainitsin meillä tunnettin kyllä valkosipulisuola mutta ei oikeaa valkosipulia. Ensituttavuus tuli tuoksun kautta. Rapussamme asui lentokapteeni perheineen. Kotona ollessan lentokapteeni teki itse ruokaa ja maustoi ruokia eri tavalla kuin muut perheet. Kuten esim. valkosipulilla. Rapussa tuoksui taivaalliselta. No pian meilläkin syötiin valkosipulia ja vanhemmistani kehittyi oikeita valkosipulin asiantuntijoita. Ja entäs minä? En ole asiantuntija, mutta en voisi kuvitella elämääni enää ilman valkosipulia. Tulipa nyt hieno kaari pipari-pizza-valkosipuli. Ei muuta tällä kertaa.

Ei kommentteja: