Terveisiä Itävallasta!

Viime päivinä Itävalta on taasen päässyt koko maailman uutisoimaksi. Amstettenin järkyttävä insestirikos on esillä julkaisuvälineissä ympäri maailmaa. Kun itse kuulin kyseisestä rikoksesta viime sunnuntaina menetin yöuneni. Kauhuelokuvaa in real time. Rikos yksityskohtineen on järkyttävä, kuvottava ja käsittämätön. Syytetyn kylmäverinen harkittu toiminta saa alkukantaisimmatkin tunteet liikkeelle. Siis nämä ovat minun tuntemuksiani. Ja miltä on mahtanut/mahtaa tuntua uhreista? Hyväksikäytetystä tyttärestä? Alistetusta vaimosta? Kellarin lapsista? Lapsista, jotka ovat luulleet olleensa isonvanhempien hoidettavana? Entä uhrin aikuisista sisaruksista? Tämän perheen "järjestys" on täysin sekaisin ja tarvitaan kauan ammattitaitoista terapiaa, että uhrit pystyvät elämään edes jonkin asteen "normaalia" elämää.
Aivan kuin rikos sinällään ei olisi tarpeeksi kuvottava ja järkyttävä, täytyy bulevardimeedian tuoda lisää sensaatioita etusivuille ja mässäillä arveluttavilla yksityskohdilla. Yksityiskohdilla kuten valokuvilla ja nimillä. Uhreista tehdään moninkertaisesti uhreja.
Ajankohtainen kysymys kuuluu, että miksi kukaan ei tehnyt mitään? Jälkeenpäin ollaan aina viisaampia. Pahaa ei tehnytkään joka kylästä löytyvä kylähullu - vaan se naapurin vanhempi herra, joka aina tervehti ystävällisesti. Eli siis aivan tavallinen kansalainen. Tämä tässä rikoksessa ehkä onkin kaikkein pelottavinta.
Silmämme aukaistiin. Kuinka arvokkaita ovatkaan seuraavat asiat:
itsemääräämisoikeus (myös oman seksuaalisuuden suhteen), vapaus, luottamus, huomioon ottaminen, arvostus, yhteisö, turvallisuus, kunnioitus, ymmärrys, läheisen tuki, rehellisyys, liikkuminen vapaasti (luonnossa), tasa-arvoinen parisuhde.
Täällä Itävallassa puhutaan tietenkin paljon nyt kansalaisrohkeudesta puuttua asioihin, yhteisvastuusta. Valmiudesta ilmoittaa viranomaisille, mikäli huomaa jotain "poikkeuksellista". Toivoisin, että näistä poikkeuksista puhuttaisiin enemmän julkisesti. Mitä ne ovat ja missä menee raja?

Kotimaista - mad(e) in Finland

Olen asunut vuoden 1989 alusta lähtien Wienissä. Alkuvuosina ja monena vuotena sen jälkeen kaipasin useampia asioita Suomesta - kotimaastani. Talvea, kesää, suomalaista jorinointia, musaa ja suomalaisia tavaroita ja elintarvikkeita. Aina kun kävin Suomessa otin tuliaisina mukaan suomalaista ruokaa. Pian kaveripiirissä täällä Wienissä tiedettiin, että kun Pauli tulee Suomesta, niin sitten saadaan taas herkutella. Yksi näistä herkuista oli aina hapankorput - uskomatonta eikö totta - HAPANKORPPU!" Mutta nykyään ei tarvitse enää rahdata - kiitos EU:N ja globalisaation hapankorppuja saa tänään myös Wienistä. Tosin ei hapankorpun nimellä vaan nimellä FINN CRISP. Televisiomainoksessa sanottiin: Die spinnen - die Finnen. Eli hulluja nuo suomalaiset (otsikko viittaa tähän). Ihan sama onko hullua vai ei, mutta koko meidän perhe rakastaa hapankorppuja.

Ai niin, inspiksen sain valokuvatorstain tämän viikon haasteesta "kotimainen".

Mietelause viikonlopuksi

There is a place beyond right or wrong. I'll meet you there.

-Rumi-

Rappion estetiikka

on tämän viikon haaste Valokuvatorstaissa.

Iän myötä oppii olemaan armollinen omalle ulkonäölle. Luonto ja elämä tekee tehtävänsä. Maksaläikät ja rypyt silmien ympärillä ovat kuin puun elämänrenkaita. Walter Benjaminin sitaatti koskien sisustusta To Live Means To Leave Traces sopii mielestäni myös ulkoiseen kuoreemme.

Humiseva harju

Tällä viikolla valokuvatorstaissa inspiroidutaan "kirjallisissa" merkeissä. Valittavana on yksi kirjannimi näistä: 1. Humiseva harju 2. Lennä, uneksi tai 3. Vetää kaikista ovista.


Aika usein näistä löytyy apua humisevaan harjuun.

Hyvä ystävä - älä karju
mulla on humiseva harju.

Fööni, migreeni ja laukku

Keskiviikko-iltapäivästä lähtien täällä Wienissä on tuullut "fööni" eli Föhntuuli. Lämpotila nousi päivän aikana lähemmäs 20 astetta. Siitä minulle seurasi armoton päänsärky. Migreeni kesti keskiviikon illasta eiliseen iltaan. Joten kuten sain käytyä töissä ja sosiokratia-workshopissa. Ilmasta (ulkona +24° C) en pystynyt paljoa nauttimaan. Pyysin jopa eilen iltapäivällä miestäni huolehtimaan päivällisen ym. lapsille. Minä menin pimennettyyn makuuhuoneeseen, kylmä rätti otsalla lepäämään. Tabletteja kului, mutta nyt tuntuu siltä että olen taasen oma itseni.

Miehenikin tuntui huolestuneen olostani, koska soitti äsken ja kyseli vointiani ja että jaksanko lasten kanssa iltapäivällä. Hämmästyin soitosta ja tietenkin siitä tuli hyvä mieli. Arjen juhlaa.

Henkka&Maukka aloitti 'a Tribute to Marimekko' kampanjan tällä viikolla. Minun löytö on tämä pirtsakka laukku:

Rakkauden ja ymmärryksen puolesta

Minulla on vapaa aamupäivä. Ennenkuin lähden multaisiin hommiin parvekkeelle laitan seuraavan linkin tänne. Mantra-laulu sekä Dalai Laman ja Thich Nhat Hanh'in sanat ovat inspiroineet minua koko aamun. Sivu on saksankielinen. Älä anna tämän kuitenkaan "häiritä" - anna äänen ja tunnelman inspiroida myös sinun päivää

For the People of Tibet

Kyllä se tästä ja otetaanpa kantaa

Kroppa alkaa pikku hiljaa tottua kesäaikaan ja onneksi tänä aamuna sai nukkua univelkoja pois.
Eilen oli esikoisen koulussa vanhempainilta ja kävin kaikkien pääaineiden opettajien luona kysymässä miten tyttäreni koulunkäynti edistyy. Vastaukset olivat hyvin mielenkiintoisia. Joko opettajat olivat todella tyytyväisiä lapseni koulutyöhön tai sitten olivat todella pettyneitä, koska taso on laskenut roimasti (!) ja tyttö kuulemma yrittää olla jonkinasteen kovis. Tilanne on siis jotenkin kuin Jekyll and Hyde... No osasimme mieheni kanssa odottaa jotain tämän tapaista. Kotona on ollut jo merkkejä kapinasta. Kuuluu ikään. Kuitenkin tilanne laittaa mietteliääksi. Miten keskustella asiasta niin, että sekä tyttären, vanhempien ja opettajien tarpeet otetaan huomioon. Kaikkia osapuolia kunnioittaen ja ilman syyllistämistä. Minä käyn itseni kanssa sisäistä keskustelua ja annan omille ajatuksilleni ja tarpeilleni pikaempatiaa, jotta pystyn myötuntoiseen kanssakäymiseen tyttäreni kanssa. Sanon suoraan, että on todella haastavaa hommaa. Mutta se on hyvä niin, ja jos muistan oikein, niin kukaan ei tainnut sanoa, että vanhempana olo olisi helppoa tai että se jossain varttumisen vaiheessa muuttuisi helpoksi. Se muuttuu vain vaikeusasteeltaan vaativammaksi. Eikä sitä vastuuta pääse kuitenkaan pakoon eli parempi olla sen kanssa sinut.

Olen seurannut viime viikkoina tuttuun tapaani myös Suomen lehtiä ja vihdoinkin Suomenkin sisäpolitiikassa tapahtuu mullistavaa. Ulkoministeri joutui SITTENKIN lähtemään tekstiviestikohun jälkeen. Hyvä niin. Pelkäsin todella, että juttu painetaan villaisella tyyliin "no pojat on poikia". Mielestäni Kanerva käyttäytymisellään näytti, ettei hän arvosta omaa virkaansa eikä siten ole luottamuksen arvoinen - edustamaan suomalaisia ja Suomen hallitusta ulkomailla. Eikä hän myöskään ymmärtänyt minkälaisen vaaran kohteeksi hän omalla käyttäytymisellään joutui lähtiessään leikkiin mukaan (siis tekstailuun). En halua kommentoida itse tekstiviestejä enkä niiden vastaanottajaa. Lehdissä on ollut myös puhetta tasa-arvosta, ja että nyt potkujen antaminen on ollut edistystä tasa-arvolle sukupuolten välille. Siinä mielessä kyllä, että yllä mainitsemallani ajatusmaailmalle "pojat on poikia" laitettiin stoppi eteen. Nainen olisi saanut potkut heti, nyt mies sai potkut muutaman viikon jälkeen. Toivottavaa on, että tulevaisuudessa ei tarvitse enää miettia viikkotolkulla onko potkuille aihetta - olkoon sukupuoli mikä tahansa.

väsyttää ja muutenkin sekava olo

Perhanan kesäaika. Kuinka yksi tunti voi laittaa ihan sekaisin? Minä kärsin joka vuosi keväisin kesäaikaan siirtymisestä. Vuosi vuodelta tuntuu pahemmalta. Sisäinen kelloni herättää minut noin klo 6 talviaikaa. Pää ja koko muu kroppa lakkoilee, kun herätyskello soi jo klo 5... Toinen lapsista on myös ihan sekaisin aamuisin. Esikoinen ei tunnu olevan millänsäkään ja tekikin heti aamusta aprillipiloja - olin loistava uhri. Kuin seinästärevitty zombi. Ajatuksenjuoksu toimi(i) hidastettuna.
Päässä pyörii kaikenlaisia ajatuksia lasten kuljettamisesta harrastuksiin, koulun vanhempainillasta, työprojekteista yhdistystoimintaan. Kunhan en vain unohda mitään. Ostoslistakin ilmoittelee itsestään: esikoiselle uudet tossut kouluun, aamiaismuroja, esikoiselle uudet tossut kouluun, aamiaismuroja, esikoiselle uu.... Ups - nyt jäi levy päälle.