Empatiaa sisäisille susille: Katse ikkunasta

lauantai 10. toukokuuta 2008

Katse ikkunasta

Valokuvatorstain tämänkertaisena haasteena on jatkaa tästä Henri de Toulouse-Lautrec'n kuvasta :

Pyykkäri alpeilla miettii, että onpa hiljaista. Karjaakaan ei näy.

4 kommenttia:

-lea kirjoitti...: Hieno maisema, ja minulle aikoinaan Sveitsissä asustaneelle henk.koht. muistoja herättävä.; 10. toukokuuta 2008 klo 15.56
Anonyymi kirjoitti...: Osaakohan tyttö jodlata? Tuolla se kajahtaisi komeasti. ;-); 11. toukokuuta 2008 klo 5.45
Paula kirjoitti...: @pekka: tottakai!; 11. toukokuuta 2008 klo 20.57
Oh-show-tah hoi-ne-ne kirjoitti...: Ja kantovesi ja alamäessä.; 14. toukokuuta 2008 klo 18.04

Lähetä kommentti

Lempisitaatti

Our deepest fear is not that we are inadequate. Our deepest fear is that we are powerful beyond measure. It is our light, not our darkness, that most frightens us.
We ask ourselves, who am I to be brilliant, gorgeous, talented, and fabulous? Actually, who are you not to be? You are a child of God. Your playing small doesn't serve the world. There's nothing enlightened about shrinking so that other people won't feel insecure around you.
We are all meant to shine, as children do. We are born to make manifest the glory of God that is
within us. It's not just in some of us, it's in veryone. And as we let our own light shine, we unconsciously give other people permission to do the same.
As we are liberated from our own fear, our presence automatically liberates others.
~ Marianne Williamson ~