Eräs ystäväni lähetti minulle seuraavan tarinan tälle päivälle. Tahdon jakaa sen teidän kanssa. Tässä nopeasti käännettynä:
Minulla oli haastattelu Jumalan kanssa.
"Sinä haluaisit mielelläsi haastatella minua?" kysyi Jumala.
"Jos sinulla on aikaa" sanoin minä.
"Minun aikani on ikuisuus. Mitä kysymyksiä ajattelit esittää minulle?"
"Mikä yllättää sinua eniten ihmiskunnassa?"
Jumala vastasi:
""Että lapsuutta pidetään pitkäveteisenä. Kaikilla on kiire tulla nopeasti aikuiseksi ja sitten heillä on kaipuu olla taas niin kuin lapsi."
"Että ihmiset menettävät terveytensä, jotta voivat tienata rahaa ja sitten menettävät rahaa, jotta olisivat jälleen terveitä."
"Että he ajatellessaan tulevaisuutta peläten unohtavat tämänhetkisen tilanteen niin, että eivät pysty elämään tässä päivässä saatikka tulevaisuudessa."
"Että ihmiset elävät niin kuin eivät kuolisi koskaan ja kuolevat niin kuin eivät olisi koskaan eläneet."
Jumala otti minun käteni omaansa ja olimme hetken hiljaa.
Sitten kysyin: "Jos olisit vanhempi, mitä opettaisit lapsillesi elämää varten?"
Jumala vastasi lempeästi hymyillen:
"Opettaisin, ettet voi pakottaa ketään rakastamaan sinua. Voit ainoastaan tulla rakastetuksi."
"Opettaisin, ettei ole hyvä vertailla itseään muiden kanssa."
"Opettaisin, ettei rikas henkilö ole joku, jolla on eniten vaan että hän on joku, joka tarvitsee vähiten."
"Opettaisin, että tarvitset vain muutaman sekunnin avaamaan rakkaan ihmisen syvät haavat ja joskus vuosia parantamaan ne."
"Opettaisin, että on olemassa ihmisiä, jotka rakastavat sinua hartaasti, mutta eivät tiedä, miten näyttää rakkauttan tai ilmaista tunteitaan."
"Opettaisin, että kaksi ihmistä voi katsoa samaa asiaa, mutta nähdä tämän eri tavalla."
"Opettaisin, että aina ei riitä, että toinen antaa sinulle anteeksi vaan että myös itse annat itsellesi anteeksi."
Ja opettaisin, että OLEN AINA TÄÄLLÄ.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti