Empatiaa sisäisille susille: Syksyn kauneutta

sunnuntai 25. lokakuuta 2009

Syksyn kauneutta

Kävin tänään pitkästä aikaa pitkällä kävelylenkillä. Olin kahdestaan kuopuksen kanssa. Pienestä lähtien olen tehnyt hänen kanssa pitkiä kävelylenkkejä. Me kutsumme lenkkejämme aarteenetsinnäksi. Aina löydämme jotain mielenkiintoista. Niin myös tänään. Paljon kauniita maisemia. Reippailessa tuuletin päätäni. Olen tyytymätön moneen juttuun ja pääkopan tyhjennys ulkoillen ja täyttäminen raikkaalla ilmalla teki hyvää.

3 kommenttia:

maria kirjoitti...: Ulkoilma tekee ihmeitä kun haluaa päästä eroon (edes hetkellisesti) pään sisäisestä hälinästä.

Kaunis maisena - ihanat heijastukset.; 25. lokakuuta 2009 klo 18.32
Kasselin kyyhky kirjoitti...: Kaunis maisema. Joki ja ruskan värjäämät lehdet ovat rauhoittava maisema.; 1. marraskuuta 2009 klo 18.53
Paula kirjoitti...: kiitos Maria ja Anne. On ollut niin kiireinen viikko, että rauhoittava maisema tekeekin todella hyvää.; 1. marraskuuta 2009 klo 19.50

Lähetä kommentti

Lempisitaatti

Our deepest fear is not that we are inadequate. Our deepest fear is that we are powerful beyond measure. It is our light, not our darkness, that most frightens us.
We ask ourselves, who am I to be brilliant, gorgeous, talented, and fabulous? Actually, who are you not to be? You are a child of God. Your playing small doesn't serve the world. There's nothing enlightened about shrinking so that other people won't feel insecure around you.
We are all meant to shine, as children do. We are born to make manifest the glory of God that is
within us. It's not just in some of us, it's in veryone. And as we let our own light shine, we unconsciously give other people permission to do the same.
As we are liberated from our own fear, our presence automatically liberates others.
~ Marianne Williamson ~