Välillä karkailen haaveiden maailmaan. Kellumaan, unelmoimaan, kuuntelemaan itseäni. Minulla on haaveita, päiväunia. Kaikki ovat tiettyjä strategioita, joiden avulla kuvittelen, että elämäni olisi parempaa, täydempää..
Haaveilen omasta tilasta, saunasta ja maatilkusta. Haaveilen paikasta
- missä on tilaa toteuttaa itseäni kaikin mahdollisin keinoin
- minne voisin vetäytyä ja missä voisin rentoutua
- missä saan möyhiä maata ja istuttaa vihannespenkin
- missä on tilaa kokoontua sekä perheen jäsenille että vieraille
- missä minulla on oma työhuone/ateljee/toimisto tai vastaavaa
- missä on metsää ja puhdasta luontoa ympärillä
- missä ei ole lainaeriä eikä taloudellisia huolia
- missä ei ole aikarajoituksia
- missä minulla on siivoja
hmmm, mitä tämä sanoo minusta?
2 kommenttia:
"hmmm, mitä tämä sanoo minusta?"
- että olet perheenäiti, jolla ei ole tarpeeksi omaa aikaa, tilaa, mahdollisuutta toteuttaa itseään?
- tiedät mitä haluat ja mikä on sinulle hyväksi?
Unelmointi on tärkeää ja vapauttaa ja luo energiaa, luo hyvää oloa jne. Unelmointi pitäisi tehdä pakolliseksi kouluaineeksi. Mikään idea, loistoajatus ei synny ilman unelmointia! Samalla työstää itseään, voi auttaa muita jne.
Näinhän se on, sitä haluaa juurtua johonkin, tuntea maata jalkojensa alla. Muistan jonkin Zenin mestarin pitäneen asuinpaikkanaan pientä mökkiä etäisellä seudulla; katto pään päällä ja raikasta vettä luonnosta.
Oikeastaan se Viheristön hankinta taisi aikanaan lähteä samanlaisista tarpeista - ja tarpeen se on tosiaankin ollut!
Lähetä kommentti