Portaat

Kun tänään olin lähdössä töistä kotiin, käväisin vielä äkkiä katsomassa mikä on valokuvatorstain tämän viikon aihe. Siis portaat. Aivoni alkoivat toimia ja kelata aihetta portaat ja yht'äkkiä mieleeni tuli lapsuuden muisto retkestä joskus 70-luvun loppupuolella. Meidän perhe ja liuta muita sukulaisia teimme retken Karoliinan portaille. Olin jotain 10-12 v. ja kyllä oli jännää.

Mutta taas tähän päivään. Eli olin siis matkalla työpaikalta metroasemalle, kun ylitin Tonavan kanavan. Ja katseeni osui näihin portaisiin:

aika lohduton näky. Menin portaiden luo ja nappasin kuvan kanavan reunasta poispäin ja nyt näky oli tämä:

Itse asiassa miellyttävät vanhat, syksyisten lehtien peittämät portaat.

Ja nyt kun istun tässä koneen ääressä minulle muistuivat vielä nämä portaat mieleen. Kuva on otettu Sardiniassa elokuussa 2006:

Tumma aukko on luola, jota pääsee katsomaan joko vesiteitse veneellä tai sitten portaita pitkin (oikeassa reunassa).

Eipä muuta tällä kertaa.

Kun vaan ehtis ja muutama sana tyttären matikan opesta

Arki ja kylmät säät painavat päälle. Alkuviikosta lähtien on ollut todella koleaa, vain pari astetta plussan puolella ja kylmä pohjoistuuli. Eihän se minua sinänsä yhtään haittaa ... paitsi, että talvivaatteet olivat vielä hyvin pakattuina kellarissa. No tänään hain takit, lakit, saappaat jne. kellarista tarkistettavaksi. Lasten vaatteiden kohdalla on tilanne se, että tyttärelle pitää hankkia kengät, pipo, hanskat ja kaulaliina. Pojalleni sopii vielä kaikki viime talvesta. Hyvä näin. Säästyypi kuluja. Seuraava ongelma onkin sitten, miten saada kaikki mahtumaan eteisen kaappiin ja naulakkoon.... Järjetyksen pitäminen nelihenkisessä perheessä on sellaista arjen sisyphus-työtä. Kun saa yhden nurkan kuntoon, odottaa urakka seuraavassa. Viikonloppuna sain komeron siivottua. Tänään kun hain noita yllä mainittuja vaatteita kellarista, ajattelin, että kellarikin pitäisi siivota. Ja tässä koneen äärellä kun katselen työpöydän pinoja, alkaa omatunto kolkuttamaan. Pinot pitäisi tsekata, tehdä seulontaa kaiken maailman papereista ja esitteistä, jotka olen ollut muka laittavani syrjään seuraavia päiviä varten ... pinossa on papereita/esitteitä/lehtiä kesäkuulta. No kyllä minä tuon kasan jossain vaiheessa tarkistan. Onneksi tiedän, että kasassa ei ole mitään tärkeätä - kuten esim. laskuja. Ne "osaan" ja jaksan hoitaa ajoissa. Pidän järjestyksestä, mutta en jaksa järjestää koko aikaa. Siinä dilemmani ja onneni - onneksi on siis muitakin kiinnostuksen kohteita ja huolen aiheita.
Huolen aiheesta puheen ollen, tällä hetkellä suurin huoleni on tyttäreni uusi matematiikan opettaja. Hän ei tule toimeen luokan kanssa ja on keksinyt rangaistuskeinoksi selittämättä jättämisen. Eli tunnilla otetaan uusi aihe teemaksi ja jos luokka on rauhaton opettaja jättää teeman selittämättä. Tyyliin "katsokaa miten pärjäätte". Onneksi asia on nyt tullun luokanopettajan tietoon ja tilannetta yritetään "korjata". Saa nähdä. Olen tästä tilanteesta itse asiassa aika ahdistunut. Huomaan, että tyttäreni on menettämässä mielenkiintonsa koko aineeseen - ja hän nyt kuitenkin on vasta 11 vuotta. Minua ahdistaa lähinnä se, että aikuisen ihmisen (opettajan) kyvyttömyys johtaa siihen, että lapset menettävät mielenkiinnon matematiikkaan. Onneksi tyttärelleni vielä äidin apu kelpaa. Ja kun käymme aineistoa läpi, huomaan että hänestä löytyy valmiutta ja mielenkiintoa oppia. Ja mikä tärkeintä; hän innostuu tehtävistä, kun ymmärtää mistä on kysymys. Tänään hän kiittelikin ja sanoi, että hän oppii enemään kotona kuin koulussa. Just näin. Tietenkin minä autan, kuitenkin mielestäni aine tulisi oppia koulussa ja kotona kerrataan. Huomenna luokanopettaja ja vanhempainedustajat keskustelevat tästä aiheesta kyseisen matematiikan opettajan kanssa. En ole kovin optimistinen.

Volver - paluu

Katsoin eilen elokuvan Volver. Elokuva on tarina naisista ja siitä kuinka he pitävät yhtä tosipaikan tullen. Mielestäni elokuvan pääteemat ovat kaipuu, arjen taiturointi, kipu, kuolema ja yhteys ihmisten välillä. Tarina etenee sujuvasti - ei liian nopeasti. Pidin elokuvan hengestä, näyttelijöistä, musiikista ja väreistä. Näyttelijät ovat mielestäni vakuuttavia rooleissaan. Suosittelen elokuvaa kaikille, joita kiinnostaa muukin kuin pelkästään amerikkalainen mainstream.

saasteesta

En ole ehtinyt tällä viikolla kirjoittamaan yhtään mitään. Monta kertaa on ollut mielessä, mutta sitten kirjoittaminen on kuitenkin jäänyt.

Valokuvatorstain tämän viikon teema on saaste. Kävin jo katselemassa muiden otoksia. On se kumma kun roskat pitää heittää luontoon. Ihmettelen usein, että mikä saa ihmiset käyttäytymään näin. Onko roskien, jätteiden korjaaminen pois liian kallista? Vaiko juuri toisia päin - liian halpaa tai jopa ilmaista? Täällä Wienissä kaupungin roskapisteisiin voi viedä ilmaiseksi melkein mitä vain (ymmärtääkseni vain jääkaapeista täytyy maksaa pieni summa). Neuvonta on laadukasta ja jätteen kierrätys ja lajittelu on tehty helpoksi. Tästä huolimatta ympäristöön (kaduille, puistoihin, metsiin jne.) heitetään roskia - isojakin tavaroita. Jätehuolto tosin kerää roskat luonnostakin. En löydä vastausta esittämääni kysymykseen?

Toisenlainen saaste on virtuaalinen saaste, spam-posti. Kuten kuvasta osaatte varmaankin arvata on päiviä, jolloin spam-posti yksinkertaisesti kypsyttää ....

Työpaikan arkea

Valokuvatorstain teemana arki. Nämä kaksi viehättävää pikkupossua (noin 1cm x 1cm ) istuvat päätteeni päällä ja vahtivat päivittäin työntekoani ettei mene sikailuksi ;-)

Sunnuntaisin

Minulla on tapana käydä sunnuntaisin poikani kanssa "kylämme" kirjastossa ja sen jälkeen kävelyllä (yllä tämän päivän maisemakuva). Kirjasto on pappilan yhteydessä ja yleinen - auki keskiviikkoisin iltapäivällä ja sunnuntaisin aamupäivällä. En kuulu kirkkoon, enkä usko jumalaan. Olen kuitenkin vakioasiakas kirjastossa ja tulen hyvin toimeen kirjastonhoitajan kanssa. Hän ehdottaa minulle uusia lukuelämyksiä ja keskustelemme kirjoista. Tänään lainasin seuraavat kirjat:

• Lida Wniniewicz: Alte Dame, grauer Hund


• Daniel Glattauuer: Theo und der Rest der Welt


• Eric-Emmanuel Schmitt: Das Kind von Noah (L'enfant de Noé)


• Isabel Allende: Die Stadt der wilden Götter (La ciudad de las bestias)

Enemmän kyseisistä teoksista ja kirjalijoista voi käydä lukemassa täältä.

Kaunokirjallisuuden ohessa luen tällä hetkellä myös tätä kirjaa:

Kelly Bryson: Don't be nice, be real. NVC käsikirja.

Eilen illalla kävin lukemassa ajatuksia. Olen pitkälle samaa mieltä kirjoittajan kanssa. Mieleeni tuli Laotsen 76. lause teoksesta Tao Te King. Luen teosta Saksan kielellä. Tässä pikainen käännös (suomennos kursiivissa):

***********************************************

Der Mensch wenn er ins Leben tritt, ist weich und schwach, und wenn er sirbt, so ist er hart und stark.

Ihminen astuessaan elämään, on pehmeä ja heikko,ja kun hän kuolee, on hän kova ja vahva.

Die Pflanzen, wenn sie ins Leben treten, sind weich und zart, und wenn sie sterben, sind sie dürr und starr.

Kasvit astuessaan elämään, ovat pehmeitä ja hauraita, ja kuollessaan ne ovat kuivuneita ja jäykkiä.

Darum sind die Harten und Starken Gesellen des Todes, die Weichen und Schwachen Gesellen des Lebens.

Siksi ovat kovat ja vahvat kuoleman kumppaneita, pehmeät ja heiveröiset ovat elämän kumppaneita.

Darum:

Sind die Waffen stark, so siegen sie nicht. Sind die Bäume stark, so werden sie gefällt.

Das Starke und Große ist unten. Das Weiche und Schwache ist oben.

Siksi:

Kun aseet ovat vahvoja, ei niillä voi voittaa. Kun puut ovat vahvoja, ne kaadetaan.

Kova ja iso ovat alhaalla. Pehmeä ja heiveröinen ovat alhaalla.

***********************************************

Laotsen mietteet antavat minulle sanattoman määrän lohtua, toivoa, mielenrauhaa ja voimaa.

Nyt täytyy lopetella tällä kertaa. Mieheni pyytää minua katsomaan keittiön vesihanaa kanssaan.

Näyttää siltä, että olemme putkimiehen tarpeessa.

Tulevaisuus?

Löytyykö vastaus tulevaisuuten menneisyydestä?

Valokuvatorstain teemana tulevaisuus. Kuva otettu viime viikolla Wienin keskustassa. Yksityiskohta "Lange Nacht der Museen"-tapahtuman myyntikojusta.

Päivän pelastus

Lähdin tänään kiukkuisena ja myöhässä töihin. Sydän hakkasi ja kaikenlaiset ikävät ajatukset pyörivät päässä. Onneksi MP3-soittimet on keksitty. Olen huomannut kun sisäisesti kiehun, auttaa hyvä musa: Placebo, Van Halen, Bob Dylan, Neil Young jne.
Matkalla töihin mielentilani alkoi nousta kellarista ylöspäin. Annoin ajatusten, sekä negatiivisten että positiivisten tulla ja mennä musiikin mukana. Hengitys tasaantui ja oloni alkoi keventyä. Metrosta noustuani kävelin toimistoon, korvissa soi Gianna Nannini ja biisi Io. Katseeni eksyi taivalle ja oheinenen kuva ilmestyi näköpiiriini. Raikas ilma, kirkas sininen taivas ja keltaiset lehdet. Tunsin kuinka paha oloni kaikkosi lentävien lehtien mukana jonnekin. No tästä on hyvä jatkaa tätä päivää.

Altweibersommer - intiaanikesä

Täällä on ollut viikonlopusta lähtien ihan mieletön ilma. Aamuisin noin kymmenen astetta ja sumuista. Päivällä ja iltapäivällä aurinkoista ja lämmintä, about 22 astetta. Eli tyyppillinen Altweibersommer. Ilmassa leijailee kaikennäköisiä hentuvia ja nyt illalla heinäsirkat soittelevat nurmella.

Pidän syksystä ja kylmenevästä ilmasta. Tänä syksynä ehkä ensimmäistä kertaa nautin myös näistä lämpimistä päivistä.

Sunnuntaina olin poikani kanssa kävelyllä Tonavan "vanhoilla uomilla". Oheinen kuva on sieltä - Mühlwasser, suomeksi myllyvesi. Nimi tulee niiltä ajoilta kun Tonavan varrella sijaitsivat keisarin myllyt.