keskiviikko 24. lokakuuta 2007

Kun vaan ehtis ja muutama sana tyttären matikan opesta

Arki ja kylmät säät painavat päälle. Alkuviikosta lähtien on ollut todella koleaa, vain pari astetta plussan puolella ja kylmä pohjoistuuli. Eihän se minua sinänsä yhtään haittaa ... paitsi, että talvivaatteet olivat vielä hyvin pakattuina kellarissa. No tänään hain takit, lakit, saappaat jne. kellarista tarkistettavaksi. Lasten vaatteiden kohdalla on tilanne se, että tyttärelle pitää hankkia kengät, pipo, hanskat ja kaulaliina. Pojalleni sopii vielä kaikki viime talvesta. Hyvä näin. Säästyypi kuluja. Seuraava ongelma onkin sitten, miten saada kaikki mahtumaan eteisen kaappiin ja naulakkoon.... Järjetyksen pitäminen nelihenkisessä perheessä on sellaista arjen sisyphus-työtä. Kun saa yhden nurkan kuntoon, odottaa urakka seuraavassa. Viikonloppuna sain komeron siivottua. Tänään kun hain noita yllä mainittuja vaatteita kellarista, ajattelin, että kellarikin pitäisi siivota. Ja tässä koneen äärellä kun katselen työpöydän pinoja, alkaa omatunto kolkuttamaan. Pinot pitäisi tsekata, tehdä seulontaa kaiken maailman papereista ja esitteistä, jotka olen ollut muka laittavani syrjään seuraavia päiviä varten ... pinossa on papereita/esitteitä/lehtiä kesäkuulta. No kyllä minä tuon kasan jossain vaiheessa tarkistan. Onneksi tiedän, että kasassa ei ole mitään tärkeätä - kuten esim. laskuja. Ne "osaan" ja jaksan hoitaa ajoissa. Pidän järjestyksestä, mutta en jaksa järjestää koko aikaa. Siinä dilemmani ja onneni - onneksi on siis muitakin kiinnostuksen kohteita ja huolen aiheita.
Huolen aiheesta puheen ollen, tällä hetkellä suurin huoleni on tyttäreni uusi matematiikan opettaja. Hän ei tule toimeen luokan kanssa ja on keksinyt rangaistuskeinoksi selittämättä jättämisen. Eli tunnilla otetaan uusi aihe teemaksi ja jos luokka on rauhaton opettaja jättää teeman selittämättä. Tyyliin "katsokaa miten pärjäätte". Onneksi asia on nyt tullun luokanopettajan tietoon ja tilannetta yritetään "korjata". Saa nähdä. Olen tästä tilanteesta itse asiassa aika ahdistunut. Huomaan, että tyttäreni on menettämässä mielenkiintonsa koko aineeseen - ja hän nyt kuitenkin on vasta 11 vuotta. Minua ahdistaa lähinnä se, että aikuisen ihmisen (opettajan) kyvyttömyys johtaa siihen, että lapset menettävät mielenkiinnon matematiikkaan. Onneksi tyttärelleni vielä äidin apu kelpaa. Ja kun käymme aineistoa läpi, huomaan että hänestä löytyy valmiutta ja mielenkiintoa oppia. Ja mikä tärkeintä; hän innostuu tehtävistä, kun ymmärtää mistä on kysymys. Tänään hän kiittelikin ja sanoi, että hän oppii enemään kotona kuin koulussa. Just näin. Tietenkin minä autan, kuitenkin mielestäni aine tulisi oppia koulussa ja kotona kerrataan. Huomenna luokanopettaja ja vanhempainedustajat keskustelevat tästä aiheesta kyseisen matematiikan opettajan kanssa. En ole kovin optimistinen.

2 kommenttia:

maria kirjoitti...

Voi Pauli, miten voinkaan yhtyä sanoihisi. Välillä tuntuu, että tulen hulluksi ;-) kaiken järjestämisen kanssa - "tuokin kasa tuossa, ja toi kassi on täynnä vaatteita, jotka pitäis vielä vintille, ja tämä paperikasa tässä, apua miksi avasin poikani vaatekaapin". Kääk. Välillä saan inspiksen, että tuhoan kasat asiallisesti ja tuon tilalle jotain silmää hivelevää, kuten valokuvan kauniissa kehyksissä tai tyhjän tilan. Muista "on kovaa työtä ja suurta taidetta olla ottamatta elämää liian vakavasti". Onneksi on niitä muita ilon ja huolen aiheita.
laav - maria

Paula kirjoitti...

Moi Maria, kuten tiedät meille tulee vieraita Suomesta sunnuntaina joten aloitin tänään ´(taas) suursiivouksen. On pyhäpäivä, muu perhe on retkellä ja pidän juri taukoa. Pakko hengähtää, kun katsoin lasten huoneisiin (todella kääk, vastahan me toissapäivänä siivottiin rojut ja vaatteet lattialta....)Jättäisin huoneet siivoamatta, mutta en kehtaa.. nimittäin vieraat majoitetaan lasten huoneisiin - vai muuttaisinko suunnitelmaa ... No surffailen vielä vähän, juon Ottakringerin loppuun ja sitten hommiin.
Mukavaa viikonloppua teille.