.. voi vaikka päivittää blogin ;-) Tyttäreni hukkasi eilen kotiavaimensa. Sellaista sattuu. Ongelma on, että hän ei muista ottiko hän avaimet mukaan ovesta sulkiessaan ovea vai hukkuivatko avaimet koulumatkalla iltapäivän oppitunneille. Avaimet ovat voineet kadota siis aivan asunnon lähellä tai sitten kaukana kotoa. Asunnossa avaimet eivät löytyneet. Katoamisilmoitus on tehty, löytötavaratoimistoon soitettu. Mietin voinko jättää asunnon lukon vaihtamatta? Tulin tulokseen, että en. Kamppailen itseni kanssa: ääni sisälläni sanoo, että olen hysteerinen ja ylivarovainen. Sisäinen toinen myötätuntoinen ääni sanoo, että tarvitsen turvallisuuden tunteen ja varmuuden tunteen. Eli soitin lukkosepälle ja nyt odotetaan.
Eilen taisin olla hermoromahduksen partaalla. Olisin eilen etsiessäni avaimia lasten kanssa ja sunnittellessani jatkotoimenpiteitä tarvinnut tukea. Miehelläni oli iltatilaisuus. Yritin itse tukea itseäni . Seuraava kriisin paikka oli, että kumpi, mieheni vai minä, tsekkaa käytännön hommat (kaikki yllä mainitut asiat) tänään aamulla. Minun oli tarkoitus olla tänään klo 07.30 toimistolla - ei onnistunut! Mieheni ei missään tapauksessa voisi jäädä pois yhtään mistään.... joten minä ilmoitin vielä illalla työnantajalle esteeni, siirsin nyt aamulla palaverini myöhempään jne.
Illalla ennen nukkumaanmenoa otin Rescue-tippoja ja sain nukuttua kunnolla.
Tänään pystyn taas toimimaan. On päiviä, jolloin on sellainen tunne, että kaikki kaatuu päälle.
Pieni asia nousee päässä älyttömän isoksi ongelmaksi. Eilen oli sellainen tunne ja tänään, kuten edellä mainitsin, jaksan taas. Ja tänne blogiin purkaminen auttaa myös.
Vaikka tekeekin kipeää huomata, ettei aina olekaan niin täydellinen ja on tilanteita, joissa huomaa olevansa heikko - on ihanan vapauttavaa myöntää se itselleen ja kun itse huomaa mistä kenkä puristaa (mitä tarvitsen juuri nyt), alkaa olo helpottua.
Susi ja kirahvi sisälläni tanssivat taas.
2 kommenttia:
Hyvä Pauli, että valitsit "Sisäinen toinen myötätuntoinen ääni sanoo, että tarvitsen turvallisuuden tunteen ja varmuuden tunteen". Kaikki se vaiva ja työ oli sen arvoista, että sait tuon rauhallisuuden tunteen. Kaikki muu on toisarvoista.
Tämä kommentti siksi, etten osannut sinua torstaina rakentavasti tukea.
love systeri
Tiedän tunteen. Meillä kävi pari vuotta sitten samalla tavalla. Tyttären avaimet katosivat koulussa. Riskiä ei uskaltanut ottaa, sillä samassa yhteydessä katosi myös kalenteri, jossa oli nimi ja osoite. Lukkoseppä oli kutsuttava hätiin oitis.
Lähetä kommentti