Olen lähdössä perheeni kanssa kälyni luokse juhlimaan 'Silvester'iä eli Uuden Vuoden Aattoa. Ehdin vielä kuitenkin päivittämään blogini. Ajatukseni ovat aika usein raskasmielisiä ja synkkiä. Eivät tosin tällä hetkellä - loma on tehnyt myönteisen tehtävänsä. Toivon itselleni keveyttä tulevalle vuodelle. Haluan auttaa itseäni löytämään iloa ja kaunetta. Haluan nauttia olemisen sietämättömastä keveydestä - niin paradoksilta kuin tämä kuulostaakin. Olen luottavainen.
Ohessa kuva Wieniä Tonavan länsipuolella ympäröivästä metsästä - Wienerwald. Tämä ihana maisema tuntuu jatkuvan loputtomiin. Juuri tätä keveyttä ja kaunetta tarvitsen.
2 kommenttia:
Voi, kuulostaa niin tutulta toi toive. Kirjoitin itsekin samaisesta aiheesta blogiini ja melkein käytin samoja Kunderan sanoja - hauska yhteensattuma, ja muistan etten valinnut niitä sanoja tuon paradoksin takia... :)
Miten saisimme ylläpidettyä jonkintasoisen positiivisuuden, olemisen sietämättömyyden keveyden...
Tai muistaisimme haastaa itseämme tämän tavoitteluun? Ettemme antautuisi raskasmielisiin, masentaviin ajatuksiin?
Miten olisi "julkaise kerran viikossa blogiteksti, jossa yksi -kolme elämän keveyden, ilon, kauneuden, iloisuuden lähdettä" - "pakottaisimme" löytämään näitä ihania asioita elämästämme, koska kuten tiedämme, niitä kyllä on!
Luottavaisin mielin kohta uutta vuotta!
Haaste otettu vastaan! Ja tiedätkö mitä? Jo tämä bloggailu on ilon ja juhlimisen aihe. Ainakin minulle.
Lähetä kommentti