Viikonloppuna tuli pidettyä huolta kulttuurinnälästäni. Kävin katsomassa Leopold Museumissa kaksi näyttelyä. Egger-Lienzin sekä Rotter-Petersin maalaukset miellyttivät minua suuresti.
Olin ulkona hyvän ystävättären kanssa - pidimme hauskaa: kävimme elokuvissa, söimme ja joimme. Itse asiassa olin kaksi kertaa elokuvissa. Ystävän kanssa katsoimme elokuvan Away from Her. Pääosassa Julie Christie. Elokuva kertoo avioparista, joka 45 aviovuoden jälkeen joutuu kovan ratkaisun eteen. Vaimo Fiona sairastaa Alzheimerin tautia ja haluaa hoitokotiin. Christie näyttelee hyvin, mutta muuten en oikein lämmennyt leffalle. Elokuvan teema on mielenkiintoinen, mutta tarina kerrotaan niin laahaavasti ja aviomiehen flegmaattisuus oli jotenkin ärsyttävää. Käännekohta elokuvan loppupuolella oli mielestäni kaukaa haettu. Totesimme ystävättäremme kanssa, että tulipa nähtyä tämäkin elokuva. Onneksi meillä ei ollut miehiämme mukana.
Eilen kävin siipan kanssa katsomassa elokuvan I'm Not There. Elokuva on hyvin monitasoinen ja paikoittain multa meni yli ymmärryksen. En tunne niin hyvin Bob Dylanin elämänkertaa, että olisin ymmärtänyt tiettyjen kohtien sanomaa. Kuitenkin elokuva on todella katsomisen arvoinen. Kehun taasen elokuvan parasta naisnäyttelijää. Cate Blanchet on aivan uskomaton. Mieletön suoritus. Heath Ledgerin roolisuoritusta katsoessa tuli väkisinkin haikea olo. Soundtrack on tietenkin mainio ja korvia ja mieltä huumaava.
Täällä Wienissä on kevättä ilmassa ja harmaiden tienreunojen sijasta kadunvarrella tervehtivät ihanat keltaiset pensaat:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti