Arki siis lähti käyntiin. On ollut kaikenlaista hommaa hoidettavana: vanhempainiltoja, koulutarvikkeita ja muuta vastaavaa.
Kaiken arjen keskellä riittää minulla ihmettelemisen aiheita. Esim. tämä Wienin sää - mukava intiaanikesä. Ei enää älyttömän kuuma vaan kivasti lämmintä iltapäivisin. 24-28 astetta varjossa. Toivon sään jatkuvan kauniina ja mukavan lämpimänä yli viikonlopun. Tarkoitus on pitää piknik-tapaaminen vihreässä Praterissa - kivaa.
Eilen ihmettelin ruokakaupassa heti sisäänkäynnin vieressä olevia tarjouksia. Joulukeksejä... siis 9. syyskuuta - kolme ja puoli kuukautta ennen "suurta tapahtumaa" ja todellakin yllä mainitsemani lämpötilat ulkona. Hohhoijaa. Välillä mietin, että elämästä selviää helpommalla ilman joulua ja jouluhössötystä. Kaikki jouluun liittyvä kaupallisuus on tuhonnut minun kohdallani lähes kaiken taianomaisen, minkä olen liittänyt jouluun. Tämä tosiasia tekee minut osittain surulliseksi ja osittain olen helpottunut. Ihanaa levähtää valtavirran menosta ;-)
Kolmas ihmettelemisen aihe on työpaikalla. Eräs kolleegani on viidettä viikkoa sairaslomalla. Kukaan ei (edes esimies) tiedä mikä hänellä on ja milloinka hän palaa töihin. Työnantaja ei ole ottanut häneen yhteyttä... Ihmettelen mitä tällaisella käyttäytymisellä halutaan viestittää. Mietin, miten tämä vaikuttaa meihin muihin työporukan jäseniin - varsinkin ihmisinä? Minä olen lievästi häiriintynyt tilanteesta. Kannan huolta kolleegasta, vaikkemme läheisiä olekaan. Olen sitä mieltä, että myös työnantajalla on vastuu ottaa selvää mistä on kysymys. Inhimillinen vastuu....
Itävallassa pidetään parlamenttivaalit syyskuun lopulla. Puolueiden ehdotuksissa vasta ihmettelmistä riittääkin. Lähes kaikki puolueet ovat populistisella vaalikampanjalla liikkeellä. Ja taas kaikkeen etsitään syyllisiä ulkomaalaisista. Sekä EU-ulkomaalaisista kuten myös EU:n ulkopuolisista ihmisistä jotka asuvat Itävallassa. Esim. äärioikeisto vaatii, että sosiaali- ja terveyshuolto kuuluvat vain Itävallan kansalaisille.... tietenkin moni hakkaa kämmenellään polveaan ja toteaa että aivan, oikeassa he ovat, vihdoinkin joku, joka ajaa meidän "pienten" ja "tavallisten" ihmisten etuja. Helpolta ratkaisulta kuulostaa ja ainakin minulle tulee aikamoinen Déjà-vu-tunne, että historia tuntuu toistavan itseään. Eivätkö ihmiset ikinä opi? Ihanko oikeasti ihmiset luulevat heidän olojensa parantuvan jos ulkomaalaiset häädetään maasta ulos?
Eli ihmettelemistä riittää.
2 kommenttia:
Kyllä eniten pienenä ihmisenä ihmettelen tuota ettei kukaan oikein välitä. uskomatonta ettei esimies soita ja kysy miten menee. Joskus se saattaa pelastaa tai auttaa vaikka kuinka. Työnantajalla on vastuu... Jotenkin tuntuu että tässkin tilanteessa on deja vú fiilis - enkös aikaisemminkin ole ihmetellyt kanssasi vastaavia toimia...?
Ollaan ihmetelty yhdessä. Ja minulle kysymys kuuluukin, että mitä oiekastaan on hyvinvointi? Mitä meitä auttavat korkeat tulot, hienot kämpät tai puutarha-omakotitalot - jos kukaan ei välitä sinusta? Omassa blogissasi viittasit kuluihin, joita käytetään masennuksen hoitoon. Mistä johtuu, että yhä enemmän ihmisiä sairastuu masennukseen?
Lähetä kommentti