Lasikirahvi

Valokuvatorstain 110. haastesana on lasi. Lasinen lempikoruni:

Käden töitä ja sekalaista

En ole kovinkaan innostunut askartelija. Tosin tiettyjä juttuja minäkin teen mielelläni ja varaan itselleni aikaa sitä varten. Noin 8 vuotta sitten opin vanhempien (siis äitien ;-) askarteluillassa esikoisen lastentarharyhmässä miten sidotaan adventtikranssi. Ja siitä lähtien olen joka vuosi tehnyt adventtikranssin itse.

On ihanaa hankkia havuja, tuntea niiden tuoksu työskennellessä. Samalla sitä avaa oven joululle ja pääsee itsekin hieman joulutunnelmaan. Tänään sain inspiksen kranssin tekoon (ensimmäinen adventti on vasta sunnuntaina eli oli jo aikakin).

Hankin lapsille ja sekä meille vanhemmille joulukalenterit. Viikonloppuna tai ensi viikolla haluaisin leipoa joulukeksejä. Tietenkin suomalaisia pipareita, mutta myös keski-Euroopan herkkuja, kuten esim. Vanillekipferl ja Zimtstern (vaniljasarvia, kanelitähtiä). Saa nähdä miltä aikataulu näyttää. Perjantaina saapuvat vanhempani Suomesta 10 päivän vierailulle. Kivaa.

Lapset ovat taasen kunnossa ja äiti voi käydä taas hyvillä mielin töissä.

Rauha alkaa minusta

Esikoisen maalama taulu. Teema "Frieden beginnt mit mir" eili suomeksi "Rauha alkaa minusta". Valitettavasti en saanut parempaa valokuvaa aikaiseksi. Tällä hetkellä taulu on näytteillä esikoisen koulussa. Minusta maalaus on paljonpuhuva ja kuvaa hyvin tytärtäni.

Nyt on kuopuksen vuoro

On pitänyt kiirettä viime päivinä. Työssä odottivat rästiin jäänet asiat hoitovapaan ajalta. Perjantaina ja maanantaina oli lasten kouluissa vanhempainilta. Kummankin kohdalla tällä hetkellä koulunkäynti kohdallaan. Viikonloppuna, niin mitäs oli viikonloppuna? Lapsilla kolmet syntymäpäiväjuhlat, lumentuloa ja kuopuksen oireilua tulevasta. Se tuleva tuli sitten viime yönä. Näyttää oksennustaudilta. Joten aamupäivän mies oli kotona ja minä puolestapäivästä lähtien. Onneksi minulla on lasten sairastelujen suhteen hyvin ymmärtäväinen pomo. Mutta ei sen puoleen, en ole kovin usein ollut hoitovapaalla.
Nyt kuopus tuntuu jo voivan paremmin. Esikoinen tuli koulusta ja juttua riittää. Eiköhän tämä tästä, kun ei kuumettakaan ole.

Ajan pituudesta

Valokuvatorstain inspiksenä on tällä kertaa pätkä Douglas Coplandin teoksesta Eleanor Rigby:

"Kunpa nykyaikainen tiede keksisi lääkkeen, joka saisi ajan tuntumaan paljon pidemmältä, niin kuin se tuntui lapsena. Mikä upea lääke. Vuosi tuntuisi vuodelta, eikä kymmeneltä minuutilta. Aikuisuus tuntuisi pitkältä ja täyteläiseltä, eikä joltakin holtittomalta tivoliajelulta. Kuka haluaisi tällaista lääkettä? Vanhemmat ihmiset varmaankin - sellaiset, joiden kuluvan ajan taju on polkaissut kaasupoljinta.
Ja pitäisi kai keksiä myös lääke, jolla on vastakkainen vaikutus. ---"

Harvinaisen kummallinen toivomus, tosin hyvin nykyaikainen. Pillereitä joka lähtöön, mutta auttavatko ne oikeasti? Miten tulla toimeen sen kanssa, että kaikki loppuu aikanaan ja mihinkä meillä oikeasti on kiire? Miten olla sujut oman elämän ja oman vanhenemisen kanssa?
Ja loppujen lopuksi kaikki on niin suhteellista. Se mikä toiselle on lyhyttä on toiselle pitkää. Eli lyhytkin elämä voi olla täyteläistä. Pääasia varmaankin on että muistaa lapsen sisällään.


Valokuvassa sisäänkäynti Sant'Antine Nuraghe'en Sardiniassa. Rakennelma on vain kivenjärkäleitä päällekkäin. Mikä urakka ja kauankohan tähän on mennyt aikaa? Tässä vielä näkymä sisältä:

Edelleen hoitovapaalla

olen edelleen kotona esikoisen kanssa. Hänellä on alkava korvatulehdus. Lääkärin ohjeiden mukaisesti yritämme välttää oikean korvatulehduksen. Hoito-ohjeet ovat lepääminen, korvan suojaaminen kylmältä, nenätipat, särkylääkkeet ja sipulikääreet. Sipulikääre tuntuu olevan paras konsti. Kiehautettu pilkottu sipuli laitetaan harsovaippaan ja kääritään paketiksi. Paketti laitetaan korvan päälle ja kiinnitetään vaikka huivilla tai otsapannalla. Asunnossa tosin tuoksuu vahvasti sipulille, mutta sekään ei loppujen lopuksi kauheasti haittaa, kun auttaa samalla nuhanenää pitämään nenän vapaana.
Ensin mietin, että olisin mennyt tänään jo töihin, mutta juuri tuo sipulikääreen tekeminen on sen verran vaativaa puuhaa, etten halunnut jättää 12v:tä yksin kotiin.
Kuopus oli aamulla harmissaan huomatessaan, että jään esikoisen kanssa kotiin. Hänen olisi tehnyt mieli jäädä myös kotiin kouluun lähdön sijaan. Valitteli ovella vatsaa ja kurkkua. Olin skeptinen. Juttelimme asiasta ja hän lähti suht'koht iloisin mielin kouluun. Iltapäivällä on edessä vierailu kaverin luokse. Luulen, että tämä oli vahvin motivaatio sittenkin lähteä matkaan.
Sipulikääre valmistuu:

Hoitovapaalla

12 v. heräsi aamulla korvakipuun. Olen hoitovapaalla ja seuraan tilannetta. Lääkärin vastaanotto on iltapäivällä. Ei kuumetta, vain jomottava korvakipu. Ensiapuna lämmin sipulikääre ja homeopatiaa. Nyt esikoinen nukkuu.
Eilen tänne saapui kylmä pohjoistuuli, lampömittarissa vajaat pari astetta. Tänä aamuna mittarissa -3 °C. Prrr - mutta aurinko paistaa. Kun lämpötilat muuttuvat ulkona on meidän perheessä täysin varmaa, että esikoinen reagoi. Viime vuosina lievästi, mutta tänä vuonna vahvemmin.

Sunnuntain päätteeksi

Pari tuntia sitten oli näky makuuhuoneen ikkunasta tämä. Hieno päätös mukavalle viikonlopulle. Kuva on hieman epätarkka, koska otettu hyönteisverkon läpi.

Oho - tunnustus!

Sain Vilinalta - Kunnonvuosi blogin pitäjältä - seuraavan arvomerkin. Kiitoksia kovasti.


Säännöt ovat seuraavat:

Säännöt:

1. Tunnustuksen saaneet saavat laittaa kuvan blogeihinsa.
2. Linkitä blogiin jonka pitäjältä sait tunnustuksen.
3. Nimeä seitsemän muuta ja linkitä heidän bloginsa.(määrä vapaa)
4. Jätä viesti heidän blogeihinsa, jotta he tietävät nimeämisestä.

Huomasin, että moni on jo saanut arvomerkin. Haluan kuitenkin nimetä seuraavat kolme blogia:

Ajatukset

Sinnanpinnat

Helvetianmoista elämää

Tutkielma tuikusta

Valokuvatorstain 108. haaste on tutkielma esineestä, mieluiten kolmen kuvan sarjana. Tähän aikaan vuodesta tykkään polttaa kynttilöitä ja nautin kynttilöiden luomasta tunnelmasta:

Mies yllätti syntymäpäivänä

Olen näköjään siirtynyt tälle linjalle, että kirjoitan tänne "vanhoja" juttuja eli tapahtumista muutaman päivän takaa. Maanantaina mieheni yllätti koko perheen ihanalla iltapalalla syntymäpäiväni kunniaksi. Koska ruoka oli niin mahtavan näköistä, oli se pakko kuvata:


Rakastan sushia ja oli muuten todella hyvää.

Nyt tämäkin sitten tuli selville ;-)

Tein Hesarin eläintestin. Olen SUSI. Olen tätä jotenkin aavistellut ....

• Canis lupus
• Pituus: 90 - 140 cm, häntä 35 - 50 cm
• Paino: 25 - 50 kg
• Elinikä: 12 - 16 vuotta

Tulos:

Olet susi! Sosiaalisuus ja vaatimattomuus ovat parhaita puoliasi. Toisaalta jotkut saattavat pitää käytöstäsi joskus arvaamattomana ja pelottavana. Olet kova puhumaan ja viihdyt hyvin missä vain, kunhan sinulla on seuraa.
Laajalle levinneen ja poikkeuksellisen sopeutuvaisen suden ruokalistalle kuuluvat erityisesti hirvieläimet, mutta susi ei ole kovin vaatelias murkinansa suhteen. Sudella ei myöskään ole toiveita elinympäristönsä suhteen, kunhan vain apetta on riittävästi.
Susi on utelias, mutta toisaalta arka ja varovainen. Se on sosiaalinen eläin, joka elää 5-10 yksilön perheessä, jossa vallitsee tiukka arvojärjestys. Lauman koko on kuitenkin riippuvainen saaliseläinten määrästä ja koosta. Yksinäiset vaeltelevat sudet ovat yleensä lajikumppaneita tai sopivia elinalueita etsimässä. Ihmisen kohtaamat - ja pelkäämät - sudet ovat yleensä näitä kulkurisusia.
Suden liikkumismuoto on tasainen ravi, jolla se etenee noin 8 kilometriä tunnissa. Hukan tunnetuin ääni on ulvonta tai ulina, mutta aggressiivisena se murisee tai haukahtelee.
Susi on tehokas lisääntymään, ja se synnyttää tavallisesti 5 - 6 pentua. Varhainen sukukypsyys toisena elinvuonna tekee sudesta muita suurpetoja nopeamman lisääntyjän.

Van Gogh

Kiirettä on pitänyt, mutta toissa viikonloppuna kävimme katsomassa Van Gogh-näyttelyn Albertina museossa. Kun klikkaa tuota linkkiä, pääse myös nakemään muutamia näyttelyn tauluja diaesityksenä. Minä ihastuin tähän teokseen (kuva Albertinan kotisivuilta):

Harvest - The Plain of La Crau, 1888

Maiseman syvyys, peltojen "värikkyys" ja V.G.:n tekniikka - lyhyet viivat ja pisteet. Seisoin varmaan kymmen minuuttia pelkästään tämän kuvan edessä. Ja ihmettelin. Mitä tuntee ihminen, joka pystyy piirtämään tällaisen kuvan? Hänellä oli aina tarve (ja kiire) vangita hetki, tunnelma. Kyky nähdä, tuntea kaikessa universaali kauneus. Näyttely teki minuun suuren vaikutuksen. Myös yleisömäärältään. Olimme onneksi heti aikaisin aamusta paikalla ja pääsimme suoraan näyttelyyn sisään. Ihmisiä oli paljon. Kun poistuimme museosta olivat jonot pitkät ja odotusaika tunneissa. Mikäli olet Wienissä tai olet tulossa tänne - käy ihmeessä katsomassa. Näyttely päättyy 8.12.2008.

Ihmiset jaksavat jonottaa. Kello oli tähän aikaan 12, museon ovet oli suljettu. Odotusaika 2-4 tuntia. Sisällä jonot itse näyttelyyn.

Irish Philosophy

Perjantai-iltapäivän ajatuksia

Työkaveri lähti juuri lomalle. 4 viikkoa Australiassa. Hieman käy kateeksi. Kyllä se sitä hehkuttikin. Iloitsimme kaikki hänen kanssaan. Toinen työkaveri toi juhlan kunniaksi (ihan miten sen ottaa;-)) itseleipomaa kakkua. Koko päivä on ollut täynnä huumoria ja musiikkia. Soitimme työn lomassa musikkia Down Under'ista: AC DC, Inxs, Midnight Oil, Nick Cave jne. Onneksi on Youtube keksitty.
Minunkin työpäiväni kääntyy tänään pikkuhiljaa loppuuaan kohden. Lähden kuopuksen iltapäiväkerhoon viettämään lyhtyjuhlaa. Normaalisti juhla pidetään 11. marraskuuta eli pyhän Martin päivänä, mutta ihan käytännön syistä juhla järjestetään tänä vuonna (vanhempien työajat, läksyt) perjantaina. Viimeinen kerta kun tässä muodossa juhlin tätä juhlaa lasteni kanssa. Ensi vuonna ei ole enää iltapäiväkerhoa tai lastentarhaa. Tämä vaihe elämästä päättyy.
Mukavaa viikonloppua kaikille

Kun historian pyörä liikahtaa...

Lyhyt päivitys. Seurasin melkein koko yön USA:n presidentinvaaleja. Aamulla nousin ylös seuraamaan Obaman vaalipuhetta. Kuuntelijoiden joukossa Jesse Jackson oli liikuttunut kyyneliin. Minäkin puhkesin itkuun. Olin liikuttunut ja aivan käsittämättömän onnellinen vaalituloksesta ja vaalituloksen vaikutuksesta. Yes we can. Kyllä - me voimme muuttaa tätä maailmaa.
Mietin tänään, että mitä suuria muutoksia maailmanhistoriassa on tapahtunut minun elinaikanani - asioita, mitkä olen tiedostanut ja mitkä ovat vaikuttaneet minuun suuresti ja käsitykseeni ihmisoikeuksista? Muutamia tapahtumia ilmestyi heti muistiin: Neuvostoliiton romahtaminen. Gorbatshovin Glasnost ja Perestroika politiikka. Berliinin muurin kaatuminen ja Saksojen yhdistyminen (olin muuttanut alkutalvesta 89 Wieniin, samaisena kesänä itä-saksalaiset "karkasivat" Unkarin kautta länteen eli Itävaltaan ja täältä edelleen länsi-Saksaan). Nelson Mandelan vapautuminen vankeudesta ja Apartheidin loppuminen Etelä-Afrikassa. Ja nyt nämä presidentinvaalit. Incredible.

Yes we can

Katsoin muutama päivä sitten dokumentin Yhdysvaltojen presidentinvaalikampanjasta. Kummastakin ehdokkaasta oli perusteellinen portretti. Kumpikin heistä on vahva persoonallisuus ja kuitenkin Obaman elämäntarina, tapa käyttäytyä ja puhua tekivät minuun suuren vaikutuksen. Ensimmäistä kertaa todella olen kiinnostunut, miten Yhdysvaltojen presidentinvaaleissä käy. Toivon, että demokraattien ehdokas voittaa. Minulla on sellainen tunne, että ensi viikolla tehdään historiaa isolla loikalla. Olen kyllästynyt kylmän ja reaalisen sodan ohjaamaan politiikkaan. Uskon, että Obama kahden nuoren lapsen isänä haluaa muuttaa tätä maailmaa ja USA:n politiikkaa. Ja uskon, että hän todellakin haluaa, että kaikilla ei vain muutamalla sujuu oma elämä paremmin. Ja haluan uskoa siihen, että hän saa monet ihmiset toimimaan niin ja uskomaan, että aina on valinnan vapaus ja että asioita voi muuttaa. Yes We Can.

Työmatkan varrelta

Viime viikko oli työntäyteinen. Torstaina olin aikaisin liikkeellä. Seuraavat kuvat on otettu ennen kello seitsemää työmatkan varrelta. Kaupunki herää ja kanavan varrella on hiljaista. Minä nautin aamulla maisemasta, raikkaasta ilmasta ja "modernista" taiteesta:

Metroasemalta kohti toimistoa:

Katse takaisin:

Harmaat sillanaluset ovat muuttuneet värikkäiksi:

Siltarakennelma kiehtoo:

Ihan selvää Hayao Miyazaki'n vaikutusta:

Tämä neito katsoo vielä hieman unisena:

Juutuin valokuvaamaan ja saavuin hieman myöhässä ja ennen kaikkea hyväntuulisena toimistoon.