Olin perjantaina töissä. Onnekseni ja harmikseni. Kumpaakin sen vuoksi, että uusi tuurajani oli sairastunut (tämä juttu jotenkin toistuu aika usein kun olen lomalla...) ja tietenkin tärkeät työt olivat jäänet puolentoista viikon ajalta tekemättä. Ei siinä auttanut muu kuin ruveta hommiin. Tunnustaa asiakkaille duunit, mitkä oli jäänyt tekemättä. Kestää nuhtelu kunnialla. Ottihan se voimille ja aivoon. Selvisin kuitenkin. Mulla on nyt vapaata keskiviikkoon saakka. Ja tunnen nyt jo stressin kutittelevan ja kiusaavan vatsanpohjaa. Tiedän, että minullakin on oikeus lomaan. Jos tämä meno jatkuu, en ehkä pian osaa nauttia lomasta - jos aina on pienoinen katastroofi odottamassa kun palaan töihin. Perjantaina olin todella turhautunt työpäivän jälkeen. Asiakkaat eivät olleet saaneet aikaiseksi toimittaa minulle tiedostoja, joita tarvitsen tiettyjä duuneja varten. Ilman tiedostoja en voi laittaa mitään vireille. Kuitenkin asiakas olisi mieluiten halunnut homman valmiina jo perjantaina. Laitoin tanakasti hanttiin, ilmoitin pomolle - ja sain vahvennusta sieltä. Kuitenkin nämä työt odottavat heti vapaiden jälkeen. Ja ovat urgent - joo, joo. Vastahan ilmoitin marraskuun lopulla, mitä tiedostoja tarvitaan. Ketuttaa.
No miehen kanssa päätettiin ottaa relasti perjantai. Juotiin punkkua, syötiin juustoa ja pähkinöitä. JACKPOT! Minulla armoton migreeni koko eilisen päivän. Puolet päivästä lojuin pimennetyssä huoneessa. No tänään on taas sellainen olo, että kyllä tämä tästä kai pikkuhiljaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti