perjantai 16. tammikuuta 2009

Välillä kaukana, välillä lähellä

Valokuvatorstain haasteena on tällä kertaa katkelma Marjo Niemen romaanista Miten niin valo (Otava 2008). 115. haaste:



"Lähellä oleviin ihmisiin on joskus pitkä matka muiden kautta. Ihminen haluaa apua, että joku näkisi piilotetun, tiedostamattoman, syvimmän. Lähellä näkö häviää, korvat muurautuvat umpeen. Mutta ettei aina tarvitsisi rakkaimmalle vääntää kaapelista, puhua kielillä, jokaisella, maalata talon seinään, leipoa leipään, kutoa sukkaan, piilottaa pakettiin, kun jokin olisi joskus helppoa, vaivatonta, kun yhteys olisi luotu lumesta kaikkina vuodenaikoina, lehdet haravoitu, kun saisi yhteyden joka olisi aina auki. Eikä saa. Ja pitäisi. Ja siinä sitten ihmiset lähekkäin, valovuosien päässä ja jokaiseen sattuu." (ss. 107-108)



Yhteys toimii kun kummankin tarpeet tulevat kuulluiksi.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Ihana kuva. Enemmän tätä saisi ihmisten välillä olla.