Lomalla

Bloginpitäjä on päättänyt viettää enemmän aikaa reaalimaailmassa ja pitää siten lomaa virtuaalimaailmasta.

Ravintola Saigon

Olin viime torstaina illallisella ravintola Saigonissa. Söin paistettuja nuudeleita vihanneksien kera. Annos oli aivan ihanan näköinen kukinnon kanssa. Annos oli oikeasti todella herkullisen näköinen ja makuinen ;-). Tosi ystävällinen palvelu.

Sitä sun tätä

Viikonloppu on alkanut mukavan rennosti. Viime päivät ovat olleet työntäyteisiä ja eilinen vanhempainilta veti viimeisetkin mehut minusta. Nukuin kuin karhu viime yön. Aamulla heräsin miehen kanssa aikaisin hoitamaan asioita. Huomenna on esikoisen syntymäpäivä. Vihdoinkin teini eli thirteen. Kuopuksen kanssa kävimme vielä tänään ostamassa viimeiset lahjat. Kirjoja ja taiteilijan tarvikkeita. Tytär on kova maalaamaan ja piirtämään.

Iltapäivällä pidin kunnon siestan eli kolmen tunnin päiväunet. Yleensä otan pikanokoset, noin vartin pituiset. Tänään kuitenkin nuo kolme tuntia olivat tarpeen. Herättyäni tunsin itseni pitkästä aikaa pirteäksi. Ei muuta kuin kakun paistoon. Meidän perheen perinne syntymäpäivien suhteen on Sacher-kakku. Muutaman kerran olen tehnyt täytekakun. Ja aina on tullut toivomus, että teethän taas sacherin ensi kerralla. Enää en mieti vaihtoehtoja - tehdään sitä mikä on todettu parhaaksi.

Nyt illalla on tiedossa vielä elokuviin meno. Tänään menemme katsomaan itävaltalaisen elokuvan "Contact High", on kuulemma samantyyppinen kuin "Fear and Loathing in Las Vegas" (mm. Johnny Depp pääosassa). Saa nähdä, traileri ainakin tuntui ihan hulvattomalta.





Torstaina join elämäni ensimmäisen Cosmopolitan-cocktailin. Oli todella ihanan makuinen.

Päivitys

On tullut pidettyä ihan luonnollista taukoa blogin päivityksessä. Kevät on ehtinyt pitkälle täällä Wienissä ja aikaa tulee vietettyä enemmän ulkona ja kaikkea muuta tehden kuin istuen päätteen äärellä. Istun koneen ääressä ihan tarpeeksi työni puolesta.
Viikonloppuna olin jälleen pitkästä aikaa NonViolentCommunication seminaarissa ja koin hienon ahaa-elämyksen. Vaikka kuinka haluaisin olla (siis järki sanoo) olla toiselle empaattinen, en voi sitä olla, jos itse olen empatian tarpeessa. Yleensä pukkaa unohtumaan tuon hyväksyminen ja sitten sitä ihmettelee, että miksi minä taasen räjähdin ... Hyvä seminaari, kolmen viikon kuluttua on jatkoa tiedossa.
Eilen tein vihdoinkin kevätsiivouksen. Oli ihan pakko, ihan oman hyvinvoinnin takia ;-) Imuroin, kuurasin, pesin mattoja jne. Korjasin talvivaatteet pois ja hain kellarista kesäkenkiä. Ja kaiken tein ihan mielelläni. Otin vartavasten päivän vapaata töistä, jotta voin tehdä kotitöitä rauhassa. Ja vaikka hullulta kuulostaakin, niin se teki hyvää. Olen ennenkin kirjoittanut tästä, kuinka nautin järjestyksestä. Ennen olin himosiivoja, nykyään taidan ottaa liian rennosti. Ja sitten otan vapaata, ihan itseänikin naurattaa. Tuli ainakin tehtyä kunnolla, kun en tiedä milloin seuraavan kerran ehdin. Huomenna olen kaupungilla, perjantaina vanhempainillassa, viikonloppuna esikoisen synttärit (lahja hankkimatta), maanantaina taiji, tiistaina ehkä ehtisin, keskiviikkona harjoitteluryhmä ja vapunaattona lähdemme Köpikseen koko perhe...
Ja jotten nyt juutu tänne blogistaniin, maksan muutaman laskun ja lähden kirjan ääreen.

Peace Train, Cat Stevens/Yusuf Islam

Löysin vuosien jälkeen taas Cat Stevensin musiikin. Halusin laittaa tänne blogiin biisin "I can't keep it in", mutta internetin miljoonien videoiden valikoimasta en sitä löytänyt, joten laitan toisen lempibiiseistäni. Tätä on ihana kuunnella ja tanssia tämän tahtiin ja ajatella maailman universaalia kauneutta ;-). Tämä artisti on tehnyt pitkän henkilökohtaisen matkan omaan sisimpäänsä ja jotenkin hänen tarinansa on koskettanut minua viime aikoina.
Tässä versio yli 30 vuoden takaa:



Ja tässä versio vuodelta 2006, Nobelin rauhanpalkinto-konsertista:

Kaveruuden mitta?

Viime aikoina olen kiduttanut itseäni kysymyksillä koskien kiirettä, aikaa yleensä ja kuinka minun tulisi jakaa aikani perheen, työn, kotitöiden, yhdistyksen, harrastuksen ja .... ystävien kesken.
Sain nimittäin viime viikolla kuulla erään ystävättereni suusta, että jollei hän pitäisi yhteyttä minuun, ystävyytemme olisi jo aikoja sitten nuukahtanut. Se mitä minä olin pitänyt ystävyytemme tukipilarina, että ei tarvitse joka viikko eikä jokatoinenkaan viikko pitää yhteyttä, onkin ystävän mielestä ongelma. Olen hieman hämmilläni tästä kritiikistä. Ja huomaan, että tämä tilanne ahdistaa minua ja tunnen tarvetta ottaa etäisyyttä.
Olen suht’koht ekstrovertti. Tutustun helposti ihmisiin ja uusia ihmissuhteita tulee mukaan kuvioihin aika ajoin. Välillä kuitenkin tarvitsen ihan omaa aikaa, jotta saan vetäytyä omiin ajatuksiin ja ladata patterit. Vuosien myötä intressit ovat muuttuneet ja se mikä oli kivaa pari vuotta sitten, ei välttämättä enää ole mielekästä. Olen myöskin itseni kohdalla elämän myötä tajunnut, että on tärkeää huomioida tarpeet ja että niiden toteutuminen ei yleensä ole riippuvainen yhdestä tietystä henkilöstä.
Ystävättereni odottaa minulta, että teen hänen kanssaan asioita, mitkä ovat hänelle mieleisiä. Esimerkiksi jo pari vuotta hän on puhunut siitä, että haluaa aloittaa kuntosali-harrastuksen. Tosin ei yksin vaan jonkun kaverin kanssa, mieluiten minun kanssani. Olisi hänen mielestään hauskempaa. Niinpä. Minä taasen en halua sitoutua kuntosali-harrastukseen. Olen sinkkuna ollut kuntosalin jäsen ja jotta se kannattaa siellä pitää käydä vähintään kolme kertaa viikossa. Mistä helvetistä minä otan tuon ajan, kun jo nyt on sumplimista kaikkien mahdollisten aikojen kanssa? Tätä puolta ystävättereni ei suostu ymmärtämään, vaan kuittaa sillä, että hän voi mennä salille silloin kun minäkin menisin… ARGH! Minä taasen en ole valmis luopumaan minulle tärkeistä harrastuksista, saatikka yllä mainitsemastani vetäytymisajasta sen takia, että menisin kolme kertaa viikossa kuntosalille. Eli meillä on ihana konflikti. Muistan tällaisia konflikteja teiniajalta. Ja tämä on rasittavaa. Mikä on kaveruuden, ystävyyden mitta? Eikä ystävyyden pitäisi kestää yli ajan ja paikan? Kun ystävyydessä aletaan vaatimaan toiselta asioita tai tiettyä toimintaa valinnanvapauden sijaan on ystävyys muuttumassa pakkopullaksi. Minusta on kohtuutonta vaatia ystävyyden nimissä, että toisen pitää tehdä jotain. Tätä kirjoittaessani huomaan tulevani surulliseksi. Vaadinko liikaa, jos emme vaatisi toisiltamme mitään?

Hauskaa pääsiäistä

On pitänyt kiirettä edelleen. Olen lähdössä perheen kanssa ystävien luokse. Tänään aamulla työmatkan varrelta iski silmään tämä uusi graffiti-teos. Tekijänä nimimerkki Nasty Girls ja tässä tämä angry monster toivottaa kaikkille onnellista Pesach-juhlaa. Hieman nauratti aamulla noi sääret...

Kevättä ilmassa

On ollut niin tapahtumarikas viikko Berliinin reissun jälkeen, etten ole tänne bloginkaan ääreen oikein ehtinyt. Ekat päivät kuluivat kadonneen tunnin etsimisessä ja nyt pikkuhiljaa alka tottumaan kesäaikaan. Omansa tekee vihdoinkin saapunut kevät. Eilen ostimme lapsille uudet pyörät ja viikonloppu on kulunutkin pyöräilyn merkeissä. Mukavaa, kun kaikilla on nyt kunnon pyörät, niin sitä pääsee myös eteenpäin ;-) Lämpömittari näyttää 23 astetta varjossa. Eilen tuli käytyä terassilla ja tänään. Kädenvarret ruskettuivat mukavasti. Tänään pyöräilimme katsomaan Wienin buddhistien pagodia.

Töissä pitää myös kiirettä. Minulla on uusi kolleega, vihdoinkin naispuolinen - en ole enää ainut nainen tiimissä. Meillä periaatteessa ajetaan uudet työkverit menetelmällä "learning by doing" sisään. Kuitenkin alkuun pitää seurata vierestä. Eihän siinä ehdi tehdä kunnolla omia töitä. Onneksi ensi viikolla minulla on joustavat työajat ja voin tehdä lisätunteja. Lapsilla on nyt puolentoista viikon pääsiäisloma ja mies on kotona heidän kanssaan. Ja ellen ole töissä, on minulla vapaat iltapäivät. Ihanaa.