Elokuvissa 2 - Plastic Planet

Tänään olimme koko perheen kanssa elokuvissa. Kävimme katsomassa itävaltalaisen ohjaajan Werner Boote:n käsikirjoittaman ja ohjaaman dokumenttielokuvan Plastic Planet. Ohjaajan isoisä oli 60-luvulla ohjaajan ollessa pieni lapsi muovitehtaan johtaja. Eli muovi, plastiikka on tullut pienestä lähtien tutuksi. Muovia on nykyään joka puolella ja muovista ei pääse eroon.
Dokumentti on hyvin tehty, ei liian kuiva, omalla tavallaan humoristinenkin ja kuitenkin täynnä faktatietoa. Ja elokuva laittaa mietteliääksi. Siksi otimme lapsetkin mukaan katsomaan tätä dokumenttia.
Eräässä kohtaa elokuvaa minulle tuli kyyneleet silmiin. Kohdassa kerrotiin vauvojen juomapullojen muovista ja siitä irtoavista myrkyistä. Samaa muovia on tuteissa, mukeissa ... ihan kaikkialla. Muoviteollisuus on vain aina jaksanut ja osannut propagoida tuotettaan mitä parhaiten - eikä kovin moni viime vuosiin saakka ole paljoa kysellyt muovin haitallisuuden perään. On ollut helpompaa olla tietämättä. Siskoni on puhunut muovin haitallisuudesta jo pitkään ja nyt minullekin pikkuhiljaa valkenee.
Minä haluan muuttaa omia ostostottumuksiani ja poistaa ylimääräisen muovin taloudestamme. Eihän muovista tietenkään kokonaan eroon pääse, mutta sitä omaa käyttöä voi kyllä vähentää.
Ai niin - suosittelen tietenkin elokuvaa ;-)

Elokuvissa

Perjantaina tuli pitkästä aikaa käytyä siipan kanssa elokuvissa. Kävimme katsomassa Quentin Tarantinon huimat kritiikit saaneen elokuvan Inglourios Basterds. Minua kiinnosti eritoten itävaltaisen näyttelijan Christopher Waltzin suoritus. Hänethän valittiin parhaaksi näyttelijäski tämän vuoden Cannesin elokuvafestivaaleilla.
Elokuva oli mielestäni hyvä. Tosin minulle ovat aina tehneet pahaa väkivaltakohtaukset, kuitenkin pystyin katsomaan elokuvan (esim Kill Bill-elokuvia en pystynyt katsomaan). Elokuvan on stoori on aivan käsittämätön, mustaa huumoria täynnä oleva komedia. Liittoutuneiden erikoisjoukolla on tehtäävään  tappaa mahdollisimman monta natsia. Vastahenkilönä on natsi HansLanda, joka taasen etsii juutalaisia. Sitä tietenkin voi kysyä, että saako näin vakavasta asiasta tehdä komedian? Tämä onkin ehkä ensimmäinen onnistunut yritys. Näyttelijät ovat kauttaaltan aivan loistavia. Elokuvan ainoa supertähti eli Brad Pitt taitaa olla elämänsä roolissa. Nauroimme kyyneleet silmissä. Ja Christopher  Waltz on yltiömäinen kaikkine ilmeineen, äänenvivahteineen. Suosittelen. Arri Vederci.

Haloo syksy, missä viivyt?

Syksy antaa odotella itseään. Koko viime viikko oli yhtäkkiä aivan älyttömän lämmin. Aamuisin raikasta ja iltapäivisin 26-28 astetta lämmintä. Haluan että syksy tulee, että saa hyvällä omalla tunnolla lököillä viikonlppuna sohvalla ja lukea.... Haluan taas pukeutua lämpimästi. En jaksa nähdä enää kesävaatteita, T-paitoja ja balleriinoja. Enkä jaksa hikoilla metrossa, bussissa tai missä vaan. Haluan pukea baskerin päähän, kietoa lämpimän huivin kaulan ympärille ja nauttia koko päivän raikkaasta tuulesta.
Olen aivan selvä syksyihminen, kesä on ihan kiva juttu, mutta nyt riittää ;-)
Syksyisin meidän kylällä pidetään aina kolmen päivän pituiset markkinat. Siellä tuli käytyä eilen. Kaikenlaista krääsää myydään, paljon nakki- ja langoskioskeja. Olutta myydään hintaan 2,50 euroa tuoppi. Pakkohan sitä oli maistaa. Talouskriisin takia tänä vuonna ei pidetty ilotulitusta. Kuunneltiin paikallista rokki-bändiä ja nautittiin vain olosta. Poika pääsi ajamaan laitteissa ja tytärtäkään ei hävettänyt ihan hirveästi vanhempiensa seurassa.

Porukkaa markkinoilla eilen illalla.

Sielun ravintoa

Olin siis viime viikonlopun seminaarissa. Itse asiassa olin sekä seminaarissa osallistujana että koko viikonlopun järjestäjänä (järjestelykomitean jäsen). Neljä päivää kuluivat kuin siivillä. Täysiä päiviä, pieniä lepohetkiä. Opin paljon uutta ja koin huimia matkoja tunteiden vuoristoradassa. Olin liikuttunut, kiitollinen, hämmästynyt, järkyttynyt, rauhallinen, iloinen, surullinen, ärsyyntynyt, riehakas, väsynyt, onnellinen. Nauroin ja itkin paljon. Meitä oli yhteensä 30 paikallisen NonViolentCommunication yhdistyksen jäsentä paikalla. Konfliktejakin oli selvitettävänä. Tässä porukassa konflikti ei kuitenkaan ole mikään ongelma. Porukka on kuin turvaverkko – kaikki tunteet ovat tervetulleita ja jokainen voi olla varma, että hänet napataan turvaverkkoon. Tämä tietoisuus on ihanaa ravintoa sielulleni. Tiedän, että saan olla oma itseni, eikä minua arvostella tai tuomita sen takia. Sitä kovempaa on paluu arkeen!! Kannan viikonlopun ja seminaarin aikana kokemiani tilanteita ja opittuja uusia asioita kuin arvokasta aarretta. Muisto siitä on kuin vara-energia-tankki. Kun tulee kriittinen hetki arjessa, matkustan lyhyesti muistoihin ja otan empatia-energiaa mukaan tähän päivään.
Arjessa liikkuessani usein mietin, että miten kestäisin arkea ilman tätä tukiverkkoa? Yrittäisinkö myös olla „tunneamputoitu“, niin kuin moni muu tämän ajan kulkija? Olisihan sekin tietenkin ratkaisu. Jos ei tunne, anna tunteilleen tilaa – ei myöskään koe kipua…eikä tietenkään iloakaan. Olisin Marshall Rosenbergin sanoja lainatakseni: Nice dead people.
Mutta minä elän, olen ja se on ihanaa.

In the flow.

Reissussa

Lähden seminaarin huomenna ja olen sunnuntaihin saakka liikenteessä. Olen innostunut ja odotan mielenkiinnolla, mitä uutta tulen oppimaan. On kiva nähdä vanhoja tuttuja.
Palaillaan.

Back to 80's - osa 5: 1984

Ja sitten tuli mustan kajaalin ja pystytukan aika. Minua pidettiin täysin friikkinä. Ja edelleen brittipoppia.

The Cure, Love cats

Taas kunnossa, valittamista pomosta

Räkätauti vei minusta kaikki voimat koko viime viikonloppuna. Perjantaina jaksoin töiden jälkeen aspiriinin avulla käydä koko perheen kanssa ostoksilla Ikeassa. Mutta lauantai-aamuna oli puhti poissa. Pää ihan täynnä mömmöä, joka paikkaa särki - varsinkin päätä, ja aivastelin sen tuosta ja nenä valui. Painuin pehkuihin takaisin - itseasiassa mies lähetti takaisin ja menin ihan kiltisti. Otin lauantaina asperiinin sijasta homeopaattista lääkettä ja kas kummaa tänään aamulla olin kuin uusi ihminen. Eilen illalla luulin vielä jääväni sairaslomalle.
Onneksi parannuin!!! Töissä kaksi kolleegaa poissa ja sehän tarkoitti, että minulla armoton työmäärä edessä.
Viikko on onneksi minulle lyhyt. Torstaina ja perjantaina minulla on vapaata: lähden seminaariin yksin ja tulen vasta sunnuntaina takaisin. Tänään meinasin kuitenkin kyllä saada slaagin. Pomo ilmoitti, että koska nyt on nämä poissaolot, saattaa olla, että loppuviikon lomia joudutaan peruuttamaan. Laitoin heti hanttiin, kuten myös kaksi muuta työkaveria. Emme tasan peruuta lomiamme!!! Minulla tiedossa siis seminaari, jota olen ollut järjestämässä viime joulukuusta lähtien. Toisella työkaverilla edessä matka Välimerelle sukeltamaan ja toisella lento jonnekin. Otti hetken päähän ja loppujen lopuksi vain ihmettelin. Torstaina on puolet tiimistä paikalla ja perjantaina heitä on kolme (siis mikäli kahden työkaverin poissaolo jatkuu). Jos ihan kovasti mietin, niin ainakin kahden käden sormilla voin laskea pikaisesti milloinka olen ollut töissä ja meitä on ollut paikalla vain kaksi tai kolme. Miksi ne muut eivät pärjäisi 1-2 päivää ilman meitä? Vai pitäisikö tässä olla ihan onnesta soikeana, että ilman meitä ei tulla toimeen? Mieheni mielestä pomoni virhe, koska ylipäätään oli suostunut siihen, että me kolme (jotka nyt tulemme olemaan poissa) olemme yhtä aikaa lomalla - sairaslomia voi tulla aina. Odotan kyllä aika mielenkiinnolla miten tämä homma kehittyy seuraavina päivinä.
Katselin tänään tuntilistojani ja kesän lomista olen tehnyt lähes puolet jo takaisin sisään. Tänään tein lisätunteja, huomenna ja keskiviikkona on varmasti lisätunteja tiedossa. Kunhan ei kunto nyt pragaa....

Vilustumisesta

Velkein tasan vuosi sitten kirjoitin siitä, kuinka olen vilustunt ja että seuranani on kumea kuiva yskä. No nyt mulla on duha-dedä. Samaan aikaan, sama stressi. Sää tekee minulle näköjään joka vuosi tähän aikaan vuodesta kepposen. Aamut ovat raikkaita. Hyvin raikkaita - tänäänkin vajaa 10 astetta. Iltapäiväksi on luvattu 25 astetta. Plääh. Ei auta muu kuin inkivääriä ja valkosipulia enemmän kehiin.
Arki on lähtenyt pyörimään. Ensi viikolla lähden seminaarin ja sitten on siipan vuoro pyörittää ruljanssia muutama päivä. Mutty nyt töihin.

Back to 80's - osa 4: 1983

Oli se sitten niin hienoa, kun sai joskus harvoin katsoa musiikkivideoita MTV:ltä.... tämä video on jäänyt mieleen:

Madness, Our House

Back to 80's - osa 3: 1982

Kävin Helsingissä Saksalaista koulua ja tätähän me sitten hoilattiin koko seuraavan lukukauden.

Trio, Da Da Da

Back to 80's - osa 2: 1981

Tätä biisiä kuuntelen edelleen usein. Biísi on vuodelta 1981, video seuraavalta vuodelta:

Depeche Mode, Just Can't Get Enough

Back to 80's - osa 1: 1980

Innostuin käytyäni Marian blogissa etsimään minulle ikimuistoisia ihania biisejä 80-luvulta juutuubista. Oli kyllä aika hauskaa. Tässä vuoden 1980 klassikko:

Queen, Another One Bites The Dust

Gossip on rautaa

Etsiessäni ihan muuta löysin tämän. Todella hyvä!

Ei ole aikaa

kirjoittaa blogiin. Olen lomalla, koulut alkoivat tänään. Nousin ylös kello 6 ja juuri äsken istahdin tähän koneen ääreen lyhyesti. Nukuttaa. Ja menenkin tästä aivan pian koisimaan. Vaikka minulla on kaikenlaista tekemistä koulun alkamisen kanssa, on kivaa tehdä sitä ilman työn tuomaa lisästressiä. Joten vaikka olen väsynyt, olen hyväntuulinen ja jollain tavallakin kai levännyt. Pää on ollut sekaisin ajatuksista ja olen ollut hajamielinen - unohdin esim 90 euroa pankkiautomaattiin muutama päivä sitten. Miten se menee: hulluilla ja pikkulapsilla on aina onnea. No ystävällinen työntekijä oli ottanut rahat talteen ja sain ne sitten tunteja myöhemmin, huomattuani oman hölmöyteni. Että näin täällä. Öitä.