Tänään olimme koko perheen kanssa elokuvissa. Kävimme katsomassa itävaltalaisen ohjaajan Werner Boote:n käsikirjoittaman ja ohjaaman dokumenttielokuvan Plastic Planet. Ohjaajan isoisä oli 60-luvulla ohjaajan ollessa pieni lapsi muovitehtaan johtaja. Eli muovi, plastiikka on tullut pienestä lähtien tutuksi. Muovia on nykyään joka puolella ja muovista ei pääse eroon.
Dokumentti on hyvin tehty, ei liian kuiva, omalla tavallaan humoristinenkin ja kuitenkin täynnä faktatietoa. Ja elokuva laittaa mietteliääksi. Siksi otimme lapsetkin mukaan katsomaan tätä dokumenttia.
Eräässä kohtaa elokuvaa minulle tuli kyyneleet silmiin. Kohdassa kerrotiin vauvojen juomapullojen muovista ja siitä irtoavista myrkyistä. Samaa muovia on tuteissa, mukeissa ... ihan kaikkialla. Muoviteollisuus on vain aina jaksanut ja osannut propagoida tuotettaan mitä parhaiten - eikä kovin moni viime vuosiin saakka ole paljoa kysellyt muovin haitallisuuden perään. On ollut helpompaa olla tietämättä. Siskoni on puhunut muovin haitallisuudesta jo pitkään ja nyt minullekin pikkuhiljaa valkenee.
Minä haluan muuttaa omia ostostottumuksiani ja poistaa ylimääräisen muovin taloudestamme. Eihän muovista tietenkään kokonaan eroon pääse, mutta sitä omaa käyttöä voi kyllä vähentää.
Ai niin - suosittelen tietenkin elokuvaa ;-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti