Tuossa taannoin luin Rosa Meriläisen kolumin Kerran uupunut, aina uupunut. Kolumnissa Rosa pohtii sitä, kuinka uupumus ja/tai masennus muuttaa ihmistä. Olen miettinyt itsekin viime aikoina paljon uupumusta. Olen kokenut sitä työpaikalla ja aavistanut ystävien puheista. Parhaimmassa tapauksessa uupumuksesta selviäminen on opintomatka omaan sieluun, omaan sisimpään minäänsä. Niin kuin Rosa kirjoittaa, sitä oppii tuntemaan oman haurautensa, heikkoutensa ja voimiensa rajallisuuden. Olen kuitenkin sitä mieltä, että tällainen havainto ei pilaa ihmistä vaan on terveellistä (siis ainakin omalla kohdallani). Sitä oppii jakaamaan resurssinsa oikein ja hyväksymään, ettei aina jaksa, pysty tai viitsi - so what.
Olen myös kiinnittänyt huomiota Rosan kuvaamaan suomalaiseen mentaliteettiin, että se on itsestä kiinni (jos ei pärjää). Ja vaikkei pärjättäisikään, niin ainakin yritetään näyttää siltä ulospäin, esim. olemalla supertehokkaita, erittäin reippaita ja tekopirteitä. Huolista ja murheista ei tietoakaan. Aivan kuin olisimme kaikki Stepfordin asukkaita. Tällainen ilmapiiri ei ole minua varten. Olen mieluummin hauras muiden hauraiden joukossa ja tunnen eläväni.
1 kommentti:
Joo, olen samaa mieltä ettei uupumus yms. ei pilaa ihmistä. Tässä kaiken keskellä sattuu ja tapahtuu niin paljon, että pakkohan niistä on kerätä sitä elämän helminauhaa.
Ja voi jopa käydä niin onnellisesti kuin sinulle, että oppii jakamaan resurssinsa oikein - minä en siihen vielä pysty, mutta opintomatka jatkuu.
Jollakin lailla voin allekirjoittaa tuon suomalaisen mentaliteetin. Yhdistän sen helposti myös omiin teksteihini ja pohdintaani. Joskus tuo "sisu" on hyväksi - olemmehan siitä ylpeitäkin, mutta välillä se menee kyllä tosi överiksi. Siinä olisi meillä yhteiskuntana, ihmiskuntana oppimista.
En muista tarkkoja lukuja, mutta about; Suomessa on tuottavuus (siis taloudellinen, se perinteinen) kasvanut huimaa vauhtia. Saman aikaan mielenterveysongelmat ovat saavuttaneet ennätyspiikkinsä. Siis perinteisellä tuottavuus mittarilla meidän pitäisi olla ihan hel..tin onnellisia, mutta piru vie, lääkemarkkinatko tästä vain hyötyy?
Heitin yksi päivä kun väsytti niin kauheesti, että voi kun
sais nukua viikon. Sain kommentin, että mene ja hae sairaslomaa pari viikkoa, saat samalla diapamia. Juttu oli puoliksi tsoukki, mutta en usko ihan tuollaiseenkaan uupumuksen hoitoon.
Lähetä kommentti