Olen nauttinut vapaista päivistäni antaumuksella!Eilen työpäivän päätteeksi lähdin kaupungille ja vihreään Prateriin. Valitettavasti olin unohtanut kamerani kotiin, mutta onneksi työkännykälläkin saa hyviä kuvia. Praterissa riittää valokuvattavaa, kuten työmatkallakin. Ensin kävelin toimiston viereisen puiston läpi, työnsin nenäni yhteen sun toiseen ruusuun ja hengitin huumaavaa tuoksua sisääni. Voimaeliksiiriä. Divine Energy. Sitten metrolla pari pysäkkiä jätskille ja sen jälkeen raitsikalla vihreään luontoon keskellä Wieniä. Praterissa on ihania vanhoja puita. En saa niistä tarpeekseni. Tankkaan itseeni niiden kauneutta ja voimaa ja tunnen kuinka mieleni rauhoittuu ja on tasapainossa.
Seison suurien puiden juurella ja ihmettelen niiden korkeutta, vain ihmettelen ja nautin. Ainakin hetkeksi kaikki huolet haihtuvat.
Olin sopinut tapaamisen erään tutun kanssa nurmella. Nautimme auringon säteistä, vaihdoimme kuulumisia ja suunnittelimme yhteistä piknik-tapahtumaa syyskuulle. Kaksi ja puoli tuntia hurahti hetkessä - eikä haitannut yhtään, kun minulla ei kerran ollut kiire hakemaan lapsia, käymään kaupassa tai laittamaan ruokaa. Minulla on omaa vapaata aikaa - toitottelin itselleni. Fantastinen tunne.
Olen myös antanut ajatusten tulla ja mennä viime päivinä. Paljon olen miettinyt tulevaa ja tsekannut mitä itse tarvitsen, jotta jaksan olla miehelleni ja hänen perheelleen tukena. Olen myöskin ollut ajatuksissa lasteni luona. Kumpaakin vaivasi ensimmäisinä päivinä aika rankka koti-ikävä. Sisäiset sudet jo aloittivat ulvonnan huonosta äidistä jne. Ja tänään tyttäreni soitti ja sanoi, että hänellä on kivaa leirillä - siis mikä helpotus. Tonneittain kiviä tipahti rinnaltani - vastuun lasti siitä, että teinkö sittenkin väärin, kun lähetin lapset leirille. Päätös periaatteessa oli minun - ei meidän yhteinen, joten vastuu on minun. Ja nyt helpottaa - tottakai.
Kotimatkalla törmäsin puukasaan ja jäin ihmettelemään seuraavaa kuviota puun sahauspinnalla. Kuvio näyttää olevan jokin sairaus. Mielestäni keskellä on kuin mieshenkilön pää. Kuin jostain kaukaa menneisyydestä. Ja aivan kuin hänella olisi jotain sanottavaa minulle. Vasemmalla alkuperäinen kuva ja oikealla käsitelty kuva, jotta kuvio tulee paremmin esiin. Tässä onkin minulle uutta ihmeteltävää.
1 kommentti:
No nyt kuulostaa, että helpottaa - ihanaa, että saat nauttia vapaa-päivistäsi antaumuksella!
Nuo puut ovat niin mielettömiä!
Lähetä kommentti