Empatiaa sisäisille susille: Perjantainen päänpuhdistus toimiston jälkeen

sunnuntai 13. heinäkuuta 2008

Perjantainen päänpuhdistus toimiston jälkeen

Täällä on ollut niin kuuma, ettei oikein ole tiennyt miten päin olla ja missä. Perjantaina toimiston jälkeen suunnistin jälleen Prateriin varjoon löhöämään, lukemaan ja nauttimaan vapaasta ajasta.

Ihan ensiksi vain kattelin taivaalle ja kuuntelin lehtien suhinaa puissa (lehtien suhinaa videolla).

Kaksi tuntia kului hetkessä. Makoillen, lukien, sudokua ratkaisten ja eväitä syöden. Kotimatkalla kuljin tapani mukaan metsän läpi. Pidän puista ja yli 30 asteen helteessä lehtipuiden suojassa oli ihanan varjoisaa ja melkein viileätä. Kameran ollessa mukana tietenkin etsin mielenkiintoisia kuva-aiheita. Esim. seuraavat kohteet kiinnostivat minua varjon ja valon takia:

Nämä perjantai-iltapäivän tauot puistossa ovat tehneet minulle hyvää. Pieni toivon kipinä sisälläni kuiskaa minulle, että minun kannattaa tehdä tästä tapa, jota jatkaa ihan pitkälle syksyyn.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Lempisitaatti

Our deepest fear is not that we are inadequate. Our deepest fear is that we are powerful beyond measure. It is our light, not our darkness, that most frightens us.
We ask ourselves, who am I to be brilliant, gorgeous, talented, and fabulous? Actually, who are you not to be? You are a child of God. Your playing small doesn't serve the world. There's nothing enlightened about shrinking so that other people won't feel insecure around you.
We are all meant to shine, as children do. We are born to make manifest the glory of God that is
within us. It's not just in some of us, it's in veryone. And as we let our own light shine, we unconsciously give other people permission to do the same.
As we are liberated from our own fear, our presence automatically liberates others.
~ Marianne Williamson ~