Oscar-tilaisuudesta

Oscareitakin tuli seurattua. Kävin lukemassa Marian jutun oscareista ja olen pitkälle samaa mieltä. Ehdokasleffoista olin nähnyt etukateen Vaihdokkaan (A. Joelie pääosassa) ja Benjamin Buttonin uskomattoman elämän. Vaihdokkaasata olenkin tänne blogiin jo kirjoittanut. Benjamin Buttonin uskomaton elämä on liikuttavan kaunis tarina. Cate Blanchet on loistava, kuten aina. Brad Pitt on Brad Pitt eli miten sen sanois. En tiedä, en ole Brad Pitt fani. Ihan OK. Muista leffoista olen nähnyt trailereita, esim. The Wrestler, Slumdog Millionaire, Reader sekä Milk. Kaikki olivat ennen Oscar-iltaa jo mun nähtävien leffojen listalla (ollaan päätetty siipan kanssa, että joka toinen viikko käymme leffassa ...). No joka tapauksessa, mikä minulle Oscar-tilaisuudesta jäi mieleen oli tämä uusi tapa kunnioittaa kaikkia ehdolla olevia näyttelijöitä. Eli entiset saman palkinnon jo saaneet näyttelijät pitivät laudation ehdokkaalle. Minusta tämä oli todella liikuttavaa ja hienoa kuunneltavaa - syvempää, henkilökohtaisempaa ja aidompaa kuin edellisinä vuosina. Hyvä muutos. Ei muuta kuin elokuviin.

Murtunut sydän

Valokuvatorstain 121. haaste on 'murtumia'.

Paistaa aurinko risukasaankin

Puoli päivää on takana, enkä ole aivastanut vielä kertaakaan. Olen luottavainen, että pikkuhiljaa olen selättämässä nuhan/vilustumisen. Yes. Aamulla tosin kuopus alkoi oireilemaan - kumisevaa yskää. Lähti kuitenkin kouluun, kun siellä on tänään Fasching-juhla ja teatteriesitys. Fasching eli karnevaali lähestyy loppuaan. Minulta on mennyt koko karnevaali ohitse. Minulle päivän kohokohta on se, että pääsen tänään taas taiji-kurssille. Viime maanantaina olin liian puhki.
Ja kolmen päivän lumisateen jälkeen tänään paistaa aurinko... olisiko kauan kaivattu kevät vihdoinkin myös jo täällä?

Sunnuntai-illan mietteitä

Eilinen kaupunkireissu virkisti mieltä. Tapasin erään ystävättereni kahvilassa. Sitä ennen olin kirjakaupassa. Mukaan lähtivät matkaoppaat Berliinin ja Kööpenhaminan reissua varten.
Ystävätteren kanssa aika kului nopeasti. Juttelimme kaikenlaista maan ja taivaan väliltä. Tarjoilija oli wieniläiskahvilan tarjoilijaksi yllättävän ystävällinen. Nuha ei lähtenyt kahvilla eikä oluella - pääni sain kuitenkin tuuletettua. Olin aikaisin kotona. Perheen kanssa katsottiin yhdessä elokuvaa. Kävin eukalyptuskylvyssä ja menin aikaisin nukkumaan - siinä toivossa, että aamulla olisin virkeämpi ja nuhan kanssa ja voiton puolella. Toisin kävi. Olin aamulla aivan poikki. Pari tuntia olin hereillä ja sitten oli pakko antaa periksi, menin nukkumaan. Ja nukuin koko päivän. Siippa hoiti ruuanlaiton ja pyykit. Iso kiitos siitä hänelle. Kyllä tämä tästä.

Duhadedä

Eli nuha siis jatkuu. Vastahan mulla on kuudes päivä menossa. Nenä ja iho nenän ympärillä on paljosta niistämisestä ihan hiekkapaperia. Silmät vuotaa ja verestää eli olen todella mahtava näky. Kuitenkin olen suhtkoht tyytyväinen, että ei ole mitään vakavempaa. Tytär oli eilen taas koulussa. Tosin vasta pitkän keskustelun jälkeen. Ja se teki hänelle hyvää (oli minun argumenttini lähteä taas liikkeelle, kun ei kerran kuumetta ollut ja päänsärkykin oli poissa).
Viikko vierähti niistäessa ja töitä tehdessä. Suomesta kuului huolestuttavia uutisia lähimmäisistä. Tunnen oloni niin avuttomaksi - en voi muuten auttaa kuin olla kuuntelevana korvana puhelimen toisessa päässä. Haluaisin tukea ihan konkreettisellakin tavalla. Mun on nyt vain tyydyttävä tähän. Minun vanhemmillani on onneksi homma hanskassa.
Tänään lähden iltapäivällä kaupungille kirjakauppaan ja kahvilaan. Eli lähden taas tuulettamaan päätäni. Tämä osittainen kotiäiti-meininki eli aikaisin töihin ja siten aikaisin kotiin hellan ääreen on laittanut hermoni vähän kireälle. Kaipaan entistä vapauttani iltapäivisin. Kuumeisesti mietin miten selviän arjen pyörittämisestä helpommalla. Tällä hetkellä pyörittämisestä puuttuu keveys - on enemmän pakkopullan makua. No tänään vapaudun hetkeksi.

50 ihan helppoa juttua

Tällä kertaa numerokuvahaasteessa on haasteena numero 50. Meillä hyvin ajankohtainen numero, kun siippa täyttää saman verran vuosia tänä vuonna. Kuitenkaan en nyt julkaise hänestä kuvaa täällä ;-)

Rakastan kirjoja ja kirjakauppoja. Tietenkin kotiin on keräytynyt vuosien varrella kaikenlaista teosta. Kirjoja löytyy laidasta laitaan. Yksi niistä on "50 yksinkertaista asiaa, mitkä teidän tulee tietä omasta terveydestänne":

Tuo Bankhofer on täällä saksankielisellä alueella tietyntyyppinen terveysguru. Ja muutamia vinkkejä on tullut kokeiltuakin. Ihan hyviä vinkkejä kaikki 50.

Kärsärutto

Tytär on sairastellut maanantaista lähtien. Pääkipua, kurkkukipua ja väsymystä. Ei kuumetta. Siis ei mitään vakavaa, mutta ei mukavaakaan. Itselläni samantyyppiset oireet alkoivat maanantaina - väsynyt olo, kylmä, ei kuumetta. Aamuisin olen yleensä hyvässä kunnossa ja iltapäivällä sitten väsähdän. Tällä hetkellä tauti on muuttunut kärsärutoksi eli armottomaksi nuhaksi. Nenä valuu, koko ajan aivastuttaa. En tiedä pidänkö taudin aisoissa vai muuttuko tästä pahemmaksi. Yrttiteetä, kurkkupastilleja, inkivääriä ja nenäliinoja kuluu armottomia määriä.
Itävallassa on sanonta, että nuha tulee kolme päivää, nuha kestää kolme päivää ja nuha lähtee pois kolme päivää. Eli yhteensä nuha kestää yhdeksän päivää. Tänään käymme varmuuden vuoksi lääkärissä. Kai tämä tästä.

Numerokuvahaaste, 4

Yykaakoo nee:n 16. haastenumero on 4. Otan osaa tähän valokuvahaasteseen ensimmäistä kertaa. Kivaa aivojumppaa. Tänään kävelyllä tuli kaikenlaista motiivia vastaan ja kuvia tuli otettua montakin.
Seuraavat kaksi kuvaa pääsivät omassa karsinnassani jatkoon ja nyt en osaa päättää kumman tänne laittaisin. Laitan kummatkin.

Halvat huvit

Sunnuntai tuli otettua laiskottelun merkeissä. Olin tosin myös reipas aamupäivällä ja tein kunnon kävelylenkin - tämäkin menee rentoutumisen piikkiin. TV:stä seurasimme alppihiihdon MM-pujottelua. Ja tulihan Itävallalle se kauan kaivattu kultamitali - miehen päivä oli pelastettu.


Iltapäivällä kunnon nokoset. Iltasella esikoinen ja siippa lähtivät teatteriin. Minä jäin kuopuksen kanssa kotiin. Leivoimme pähkinäkakun, jonka hukutimme tomusokeriin - kuten huomaatte:



Kakkua piti sitten tietenkin heti maistaa. Ja olihan se tietenkin hyvää. Kaloreita kulutettiin pelaamalla muutamia kierroksia Afrikan tähteä.

Ja hauskaa oli. Halvat huvit.

Helmikuun helmi

Valokuvatorstain 119. haaste on lasusahdus Helmikuu on helmi...

Katselin tänään lasten kanssa diaprojektorilla vanhoja kuvia ja seuraava kuva on 12 vuoden takaa. Kuva on Roomasta, helmikuulta 1997 - häämatkalta. Yksi helmi muistojen helminauhasta.

Kuvassa on mielestäni ihana tunnelma. Iltapäivän aurinko paistaa. Aukio täynnä porukkaa.

Auringonpaiste saa kuvaan ihanan tunnelman eilisestä ja kuitenkin kuva on täynnä elämää.

Taas jotain uutta ja voimakoru

Moderoin tänään ensimmäistä kertaa sosiokraattista piiriä. Alkuperäinen moderaattori soitti aamulla ja kysyi, että voinko hoitaa homman, koska hän on estynyt sairastuttuaan. Kotikiireitten keskellä vastasin spontaanisti kyllä. Metrossa käväisin paperit (esityslistan, edellisen tapaamisen pöytäkirjan) läpi. Tuekseni olin riipustanut kaulaani siskoltani saamani uuden susi-korun. Päätin siirtää kaikki negatiiviset asiat (pelon, jännityksen) koruun ja olla vain rohkea oma itseni. Ja tiedättekö mitä? Kolmen ja puolen tunnin kokous pikkutyöryhmineen onnistui hienosti ja sain todella rakentavaa ja kannustavaa palautetta. Voi kun tällaista palautetta saisi työelämässä myös, eikä vain vapaa-aikana yhdistystoiminnassa ;-)

Uusi Voima-koruni

Yllätys

Tänään kuopus yllätti minut seuraavalla näyllä. Hän rakastaa kaikenlaisia jekkuja. Välillä on hyvät hermot tarpeen:

Siis tämän sohvan ja lattian välissä on vain pari senttiä tilaa... jotenkin mun aivot toimi nopeasti ja tajusin, että poika yrittää juksata äitiä. Onko tämä nyt joka pävä tällaista?

Uusi aikakausi

Tänään meidän perheemme siirtyi uuteen aikakauteen. Lastentarhat, iltapäiväkerhot ovat meidän osaltamme historiaa. Onneksi minulla on hyvä joustomahdollisuus työaikojeni suhteen. Nyt joustan aamulla aikaisin :-)
Saa nähdä miten arki tästä lähtee pyörimään, kun kumpikin lapsista on iltapäivisin kotona. Tähän mennessä esikoinen on ollut yksin muutaman tunnin. Nyt ovat kahdestaan silloin tällöin, usein olen minäkin aikaisemmin kotona.
Minulle tämä sinänsä on uusi haaste, että löydän itseni nyt useammin hellan äärestä. Joudun "organisoimaan" itseni uudelleen. Uusi haaste tämäkin. Pidän ruuanlaitosta - tosin olen usein ollut todella kypsä kokkaamiseen, kun siitä on tullut pakko. Jokainenhan meistä tietää, mitä siitä tulee, kun asioita täytyy tehdä. Huonommalla energialla asioita ei kai voisi hoitaa. Joten yritän selvittää itselleni miten löydän iloa ja keveyttä jokapäiväiseen ruuanlaittoon - haluan tehdä asioita mielelläni, en siksi että on pakko.
Kunhan muutama viikko on kulunut, kerron mikä on tilanne. Kaatuko seinät päälle vai onko mulla homma hanskassa?

118. haaste

Tämän viikon inspiksenä valokuvatorstaissa on Kello viiden tee, Syanidilla, kiitos -blogin Elegian ottama valokuva, jota voit katsoa isompana täällä.



Minulle Elegian kuvasta tuli mieleen unohtaminen. Kun se puun kaataminen ajoissa unohtui ...

Lulu & Jimi

Viimeisen lapsettoman illan kunniaksi kävimme vielä kerran elokuvissa ja syömässä siipan kanssa. Tällä kertaa katsoimme elokuvan Lulu und Jimi. Oskar Roehlerin hulvattoman räikeä kunnianosoitus David Lynch:ille. Lulu on valkoinen sakslainen hyväosainen tyttö ja Jimi on afroamerikkalainen huvipuiston kundi. Eletään 50-lukua ja Lulun ja Jimin rakkaustarina on skandaali. Elokuvan stoori pohjautuu pitkälle teemaan good guys and bad guys ja road movie teema tulee myös esille. Lulu ja Jimi ovat tietenkin hyviä. Lulun äiti ja tämän apurit ovat pahoja tyyppejä. Elokuva on erikoinen, omituinen ja värikäs. Päähenkilöt on mielestäni valittu hyvin - kumpikin sopii rooliin ja ovat hyvännäköisiä valkokankaalla. Tanssikohtaukset ja rock'n'roll toivat keveyttä elokuvaan. Erilainen.

Taidenäyttelyissä

Viime viikolla tuli käytyä kahdessa mielenkiintoisessa modernin taiteen näyttelyssä. Ensimmäinen näyttely oli Peter Koglerin näyttely Modernin Taiteen Museossa Wienissä (MuMoK). Hänen videoinstallaationsa sekä koko näyttelytilan kattavat teoksena tekivät minuun suuren vaikutuksen. Näyttely näkyi myös ulospäin. Iltaisin, kun pimeys laskeutui MQ:n (Museumsquartier) ylle, alkoi valkoisten hiirten juoksu pitkin museon rakennuksen ulkoseiniä – mahtavaa – vaikken hiirten ystävä olekaan ;-)
Sattumalta oli taiteilija itse paikalla käydessämme näyttelyssä ja uskalsin esittää kysymyksen koskien hänen vesivärimaalaustekniikkaansa. Hänen avoin mielensä ja ystävällisyytensä painuivat myös mieleeni Suosittelen tuon yllä olevan linkin käyttämistä, mikäli haluat vilkaista Koglerin töitä.

Toinen näyttely oli Gerhard Richterin näyttely Albertinassa. Hämmästyneenä kuljin näyttelyn läpi. Mikä skaala. En ennen näyttelyä ollut kuullut koko taiteilijasta mitään (kertoo enemmän minusta kuin taiteilijasta). „Epätarkat“ valokuvamaalaukset olivat kiehtovia – oli sitten kyseessä maalaus ihmisestä, esineistä, kukista tai pilvistä. Abstraktit kolmen värin sarjat miellyttivät minua suuresti. Maalaukset näyttävät siltä, kuin ne olisi helposti, nopeasti sutaistuja. Tarkasteltuani maalauksia tarkemmin tulin siihen tulokseen, että jokainen pensselin veto on tarkoin suunniteltua. Minusta tuli fani. Myös Richterin kotisivuilla (yllä oleva linkki) on mahdollisuus tutustua hänen laajaan tuotantoonsa.

Flowering Tea

Siippa toi joulun alla erikoisen näköistä kiinalaista teetä kotiin. Hassuja kuulia nimeltään flowering tea. Teen tuoksu on huumava ja teen valmistumista on valloittavaa seurata - kuula avautuu kuumassa vedessä ja on muutaman minuutin kuluttua tämän näköinen:

Tähän mennessä siis haju- ja näköaisti on jo saatu tyydytettyä.
Maku on mieto ja lempeä. Ehdoton lempiteeni tällä hetkellä.

Moni

Olipas vaikea valokuvatorstain haaste tällä kertaa... Sanaan moni ei tuntunut millään mikään idea loksahtavan paikoilleen... Kunnes vilkaisu perheen seinäkalenteriin antoi vastauksen tyhjille aivoilleni. Saksankielisissä maissa eli siis myös täällä Itävallassa naisia nimelta Monika kutsutaan lempinimella Moni. Ja tällä viikolla on kahden eri Monin kanssa treffit. Että tällainen vastaus minulla tällä kertaa.

Paljon tunteita

Viime viikko oli raskas viikko. Paljon eri ajatuksia pää täynnä. Stressin poikasta töissä. Yhdistyksen palaveri ei täyttänyt odotuksiani. Minulle läheinen henkilö Suomessa palautui hiljalleen sairaskohtauksesta. Lasten hiihtolomavalmistelut. Kuopuksen viimeinen viikko iltapäiväkerhossa.
Paljon tunteita: väsymystä, avuttomuutta, voimattomuutta, jännitystä, odotusta, hermot kireellä, epäilystä. Huomasin, että eniten olin rauhan/hiljaisuuden/levon tarpeessa. Ja kuinka vaikeata onkaan sanoa toiselle avoimesti suoraan, että on levon tarpeessa ilman että alkaa huutamaan toiselle saatikka syyttämään omasta levon tarpeesta.
Sain stressin kuriin. Huomasin, mitä saimme aikaan yhdistyksen tapaamisessa. Läheiseni voi taas (kai) ihan hyvin. Lapset lähtivät lomalle Suomeen. Iltapäiväkerhon ovet suljettiin iloisin mielin. Nukuin, lepäsin viikonlopun. Olin liikenteessä tuulettamassa päätäni – elokuvissa, taidenäyttelyssä ja nakkikioskilla. Paljon tunteita: kiitollisuutta, keveyttä, pirteyttä, lämpöä, läheisyyttä, naurua, tyytyväisyyttä. Huomasin, kun annan itselleni mahdollisuuden kelata mistä on kysymys ja kuuntelen sisäistä ääntäni, niin (lähes) kaikkeen löytyy ratkaisu.

Elokuvissa II - Changeling (Vaihdokas)

Eilen kävimme katsomassa Clint Eastwoodin ohjaaman elokuvan Changeling. Elokuva liikutti minua suuresti. Tarina äidin kamppailusta kadonneen poikansa löytämiseksi on aika kipeätä katsottavaa. Tarina sijoittuu vuoteen 1928 Los Angelesissa. Tapahtumia seuraa kuin tulisilla hiilillä. Tilanne kärjistyy kun poliisi ilmoittaa löytäneensä pojan, mutta poika ei olekaan päähenkilön lapsi - vaan vaihdokas. Poliisi ei hyväksy äidin vastalauseita. Korruption jylläämällä poliisilla ei ole varaa menettää kasvojaan, joten äiti päätetään vaientaa ja lopulta vangita psykiatriseen sairaalaan. Sinnikäs lahjontaa vastustava radiopastori on onneksi uhrin puolella.
Tämän taistelun ohella elokuvassa on myöskin vierekkäinen järkyttävä rikostarina kadonneista pojista.
Clint Eastwood jälleen kerran on ottanut mielettömän stoorin kerrotavakseen. Elokuva on loistavasti kuvattu, näyttelijät uskomattomia - Angelina Jolie pääosassa, John Malkovich radiopastorina. Jolie sai roolistaan oskar-ehdokkuuden parhaasta naispääosasta.
Tässä linkki Hesarin filmikritiikkiin.

Elokuvissa I - Revanche

Lapset ovat viikon isovanhempien luona, joten minulla ja siipalla on "vapaata". Se on mukavaa ja oiva mahdollisuus käydä elokuvissa ja taidenäyttelyissä.
Tänään kävimme katsomassa itävaltalaisen ohjaajan Götz Spielmannin elokuvan Revanche. Linkki on filmin kotisivuille. Elokuva on saanut jo monia palkintoja ja nimettiin viime viikolla myös ehdokkaaksi ulkomaan oskarille. Elokuvan stoorin ja trailerin voi käydä katsomassa yllä olevasta linkistä. Minä pidin elokuvasta ja siitä miten tarina punoutuu aika jännitäväksikin stooriksi. Millä silmällä katsomme linnasta päässyttä bordellinpitäjän juoksupoikaa ja itäeurooppalaista prostituoitua. Ja kun jokin menee elämässä pieleen, ketä syytämme siitä?
Todella hyvä eurooppalainen elokuva - suosittelen.