Empatiaa sisäisille susille: Lulu & Jimi

perjantai 6. helmikuuta 2009

Lulu & Jimi

Viimeisen lapsettoman illan kunniaksi kävimme vielä kerran elokuvissa ja syömässä siipan kanssa. Tällä kertaa katsoimme elokuvan Lulu und Jimi. Oskar Roehlerin hulvattoman räikeä kunnianosoitus David Lynch:ille. Lulu on valkoinen sakslainen hyväosainen tyttö ja Jimi on afroamerikkalainen huvipuiston kundi. Eletään 50-lukua ja Lulun ja Jimin rakkaustarina on skandaali. Elokuvan stoori pohjautuu pitkälle teemaan good guys and bad guys ja road movie teema tulee myös esille. Lulu ja Jimi ovat tietenkin hyviä. Lulun äiti ja tämän apurit ovat pahoja tyyppejä. Elokuva on erikoinen, omituinen ja värikäs. Päähenkilöt on mielestäni valittu hyvin - kumpikin sopii rooliin ja ovat hyvännäköisiä valkokankaalla. Tanssikohtaukset ja rock'n'roll toivat keveyttä elokuvaan. Erilainen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Lempisitaatti

Our deepest fear is not that we are inadequate. Our deepest fear is that we are powerful beyond measure. It is our light, not our darkness, that most frightens us.
We ask ourselves, who am I to be brilliant, gorgeous, talented, and fabulous? Actually, who are you not to be? You are a child of God. Your playing small doesn't serve the world. There's nothing enlightened about shrinking so that other people won't feel insecure around you.
We are all meant to shine, as children do. We are born to make manifest the glory of God that is
within us. It's not just in some of us, it's in veryone. And as we let our own light shine, we unconsciously give other people permission to do the same.
As we are liberated from our own fear, our presence automatically liberates others.
~ Marianne Williamson ~