maanantai 31. elokuuta 2009

Innostuin

pyöräilemään pitkästä aikaa töihin. Aamulla oli vielä ihanan raikasta - noin 15°C. Iltapäivällä 27°C. En kiiruhtanut, poljin niin, että oli aikaa seurata ympäristöä ja kuunnella ääniä. Ai hitsi, kun oli mukavaa. Lapset olivat iltapäivällä kavereidensa luona, joten minä poikkesin kotimatkalla ystävättären luokse kahville. Meillä oli mukava juttutuokio.


Iltapäivällä puiden varjossa oli kiva pyöräillä kotiin:

Ja sitten sillan yli Tonavan toiselle puolelle:


Olin unohtanut kuinka kivaa pyöräily yksin on. Olin varovainen. Parin vuoden takainen melkein kolari on tehnyt minusta varovaisen. Osasin kuitenkin taas nauttia.

2 kommenttia:

Tuure kirjoittaa kirjoitti...

Olin wienissä joskus pienenä (ehkä 9-vuotiaana) äidin ja mummin kanssa. Muistan kuinka luulimme donaukanalia tonavaksi, kun se oli niin iso. Nimittäin olimme kävelemässä Praterniin ringiltä. Mutta sitten, oliko se kun tulimme Schönnbrunnista, menimme väärään metroon, ja näimme sen ikkunoista oikean tonavan. Se oli valtava.

Paula kirjoitti...

@Tuure kirjoittaa: kiva kun olet tullut kommentoimaan.Tuo kuvan silta vie Tonavan saarelle (Donauinsel), sitten pitää ylittää vielä toinen silta Uuden Tonavan yli (Neue Donau)... Kyllä, Tonava on valtava.