Empatiaa sisäisille susille: Hyvin vaiherikas viikko: osa kaksi. Vanhat ja uudet kaverit sekä TCM

perjantai 18. tammikuuta 2008

Hyvin vaiherikas viikko: osa kaksi. Vanhat ja uudet kaverit sekä TCM

Tiistaina ehdin myöskin tapaamaan "vanhan" kaverin vuosien takaa. Se oli mukavaa ja oli hienoa huomata, että meillä edelleen on yhteys toisiimme. Se ei aina menneisyydessä ollut varmaa - niin ristiin elämämme kulkivat, tai ehkä osuvammin sanottuna - tarpeemme eivät kohdanneet. Tapaamme harvoin, koska kyseinen ystäväni asuu nykyään Ruotsissa. Sitä enemmän nautin tapaamisesta ja sen kunniaksi juoduista mallasjuomista. Olo oli seuraavana päivänä hieman kuin humiseva harju - mutta kyllä kannatti.
Yllätys oli kun sain tällä viikolla henkilökohtaisen kutsun aikuisten syntymäpäiväkekkereille. Tunnemme toisemme lastemme kautta ja on kivaa saada uusia aikuisia kontakteja. Olen tästä hyvin iloinen.

Ja sitten huomasin viime viikonlopun sanomalehdessä ilmoituksen, että TCM (Traditional Chinese Medicine) University täällä Wienissä pitää avoimien ovien päivän helmikuun alussa. Olen nyt viime päivät järjestänyt itselleni vapaata tuolle viikonlopulle, jotta pääsen eri kursseille mukaan. Buukattuna on jo Tai Chi, Qi Gong, kiinalainen ravinto-oppi sekä TCM:n hoitokeinot naistentauteihin.

Töissäkin olen ollut ja huusholliakin olen hoitanut, mutta museoon en ehtinyt ;-)
Hyvän ystävän kunniaksi tämä kuva:

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...: Kiitos kauniista sanoista ja kuvasta. Minustakin oli mukava tavata silloin talvella Wienissä. Olen nyt asunut täällä Tukholmassa yhtä pitkän rupeaman kuin aikoinaan siellä, siis seitsemän vuotta. Siitä huolimatta te siellä tunnutte edelleen läheisemmiltä ja rakkaammilta ystäviltä kuin täällä saamani.
Mutta näitä vesiä en Tonavaan vaihtaisi! Tähän aikaan vuodesta rakastan Tukholmaa ja sitä ympäröiviä vesistöjä, niin Mälaria kuin Itämerta. Tervetuloa seilaamaan Kalte Entellä!; 9. toukokuuta 2008 klo 4.05

Lähetä kommentti

Lempisitaatti

Our deepest fear is not that we are inadequate. Our deepest fear is that we are powerful beyond measure. It is our light, not our darkness, that most frightens us.
We ask ourselves, who am I to be brilliant, gorgeous, talented, and fabulous? Actually, who are you not to be? You are a child of God. Your playing small doesn't serve the world. There's nothing enlightened about shrinking so that other people won't feel insecure around you.
We are all meant to shine, as children do. We are born to make manifest the glory of God that is
within us. It's not just in some of us, it's in veryone. And as we let our own light shine, we unconsciously give other people permission to do the same.
As we are liberated from our own fear, our presence automatically liberates others.
~ Marianne Williamson ~