Empatiaa sisäisille susille: Helmikuun helmi

torstai 12. helmikuuta 2009

Helmikuun helmi

Valokuvatorstain 119. haaste on lasusahdus Helmikuu on helmi...

Katselin tänään lasten kanssa diaprojektorilla vanhoja kuvia ja seuraava kuva on 12 vuoden takaa. Kuva on Roomasta, helmikuulta 1997 - häämatkalta. Yksi helmi muistojen helminauhasta.

Kuvassa on mielestäni ihana tunnelma. Iltapäivän aurinko paistaa. Aukio täynnä porukkaa.

Auringonpaiste saa kuvaan ihanan tunnelman eilisestä ja kuitenkin kuva on täynnä elämää.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...: Sinulla on hallussasi hieno helmi tärkeästä tapahtumasta!; 12. helmikuuta 2009 klo 20.54
maria kirjoitti...: Aurinkoinen Piazza di Spagna ja näkymä Via Condotille.
Ihana helmi!; 15. helmikuuta 2009 klo 11.34

Lähetä kommentti

Lempisitaatti

Our deepest fear is not that we are inadequate. Our deepest fear is that we are powerful beyond measure. It is our light, not our darkness, that most frightens us.
We ask ourselves, who am I to be brilliant, gorgeous, talented, and fabulous? Actually, who are you not to be? You are a child of God. Your playing small doesn't serve the world. There's nothing enlightened about shrinking so that other people won't feel insecure around you.
We are all meant to shine, as children do. We are born to make manifest the glory of God that is
within us. It's not just in some of us, it's in veryone. And as we let our own light shine, we unconsciously give other people permission to do the same.
As we are liberated from our own fear, our presence automatically liberates others.
~ Marianne Williamson ~